Sairaus, jota ei tunneta

Sairaus, jota ei tunneta

Meillä jokaisella on oikeus olla omannäköinen ja ainutkertainen. Syömishäiriösairaus haastaa sairastuneen jokapäiväistä elämää. Muun muassa ahmimisena, laihduttamisena, sairaalloisena liikkumisena, ylenpalttisena terveellisyyteen pyrkimisenä, jatkuvana kontrollointina tai kontrolloimattomuutena ilmenevä sairaus kaihertaa, kaventaa elämää ja muuttaa ihmistä vieden nopeasti voimat.

Hiljattain tehty tutkimus osoittaa, että jopa joka kymmenes suomalainen kärsii oireista nuoruudessaan. Yhdeksän kymmenestä on tyttöjä ja naisia. Joka kolmas suomalainen tyttö koki perusteettomasti olevansa ylipainoinen, siis perusteettomasti. Tämä tunne on usein yhteydessä masennukseen, sosiaaliseen ahdistukseen ja syömishäiriöihin.

Sairastuneen itsensä lisäksi syömishäiriö vaikuttaa myös läheisiin. Huoli omasta tai läheisen jaksamisesta vie nopeasti voimat. Kaiken kaikkiaan sairauden on arvioitu koskettavan lähes 200 000 suomalaisen jokapäiväistä elämää. Tarve tietoisuuden lisäämiselle ja palveluiden tehostamiselle on todellinen.

Tietoa terveellisen ruokavalion merkityksestä, syömishäiriöistä ja niiden seuraamuksista on oltava helposti saatavilla. Syömishäiriöliitto tekee arvokasta työtä niin tiedon tuottamiseksi ja jakamiseksi, hoidon ja kuntoutuksen edistämiseksi kuin vertaistukitoiminnan järjestämiseksi. Eduskuntaan perustettu syömishäiriösairaudet -ryhmä tukee tätä työtä.

Esimerkiksi Ruotsissa syömishäiriöistä on koottu kattavasti tietoa erilaisista ja -tasoisista hoitomahdollisuuksista, mutta myös erikoistuneista palveluista. Hoitopaikkoihin on mahdollista päästä myös ilman lähetettä, itse hakeutumalla.

Meillä olisi syytä luoda samankaltainen, kattava valtakunnallinen palvelu. Samalla on huolehdittava toimivista palveluista. Ongelma ei ole resurssien riittämättömyys vaan usein osaamisvaje ja toimintatavat. Syömishäiriöiden hoito on useiden ammattilaisten sekä potilaan ja perheen yhteistyötä. On tärkeää, että sairaus tunnistetaan ja potilas kokee muiden olevan hänen apunaan ja yhdessä hänen kanssaan kamppailemassa syömishäiriötä vastaan. Parantuminen vaatii ammattilaisen ja lähimmäisen tukea.

Saatavilla olevat sosiaali- ja terveyspalvelut näyttäytyvät monesti epäselvänä ja pirstaleisena kokonaisuutena, josta ei saa otetta, kun ei tiedä mistä aloittaa tai mihin olla yhteydessä. Palvelut ovat liian hajallaan ja ammattitaitoista henkilöstä tarvitaan lisää. Pahimmassa tapauksessa hoito keskeytyy ja tarvittu tuki jää saamatta. Ongelmiin on kiinnitettävä huomiota sote-palveluiden uudistuksessa. Perusterveydenhuollon ja erityisesti kouluterveydenhuollon roolit korostuvat ja niihin on panostettava, jotta ongelmat kyetään huomioimaan jo varhaisessa vaiheessa.

Syömishäiriösairauden tunnistamien ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Oman syömishäiriön tunnustaminen ei ole helppoa ja moni onkin haluton kertomaan sairaudestaan. Vanhemmat ja ystävät voivat olla autuaan tietämättömiä läheisensä ahdingosta. Tunnistaminen vaatiikin sairauden luonteen ja oireiden syvällisempää ymmärtämistä. Jotta voimme auttaa, tarvitsemme lisää tietoa syömishäiriöistä.

Jaa artikkeli

Kommentit (0)

Jätä kommentti


Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto