Yhdistyneiden Kansakuntien Lapsen oikeuksien yleissopimus täyttää ensi vuonna 20 vuotta. Sopimukseen on kirjattu kaikille lapsille kuuluvat oikeudet, mm. oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan sekä oikeus tulla kuulluksi itseään koskevassa päätöksenteossa. Suomi on sitoutunut noudattamaan sopimusta ja lasten oikeudet toteutuvatkin maassamme pääosin hyvin. Silti ongelmia ja kehitettävää riittää. Erityisesti lapsivaikutusten arviointi poliittisessa päätöksenteossa kaipaa lisähuomiota. Asiaan on toden teolla herätty vasta viime vuosina.

 

Eduskunnassa lapsen oikeuksien edistämisestä kiinnostuneet kansanedustajat yli puoluerajojen toimivat Lapsen puolesta -ryhmässä. Ryhmän tarkoituksena on edistää lasten oikeuksia lainsäädäntötyössä sekä kiinnittää huomiota lasten kokemiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Toimiessani vuonna 2007 ryhmämme puheenjohtajana, teimme puhemiesneuvostolle esityksen lapsivaikutusten arvioinnista lainvalmistelussa. Ryhmämme pitää tärkeänä, että vaikutukset lapsiin arvioidaan paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen kysymyksissä, mutta myös muussa lainsäädännössä. Esimerkiksi verotuksen muutoksilla tai asumista ja kaavoitusta koskevilla päätöksillä vaikutetaan merkittävästi lasten elinolosuhteisiin ja elämään. Esitys sai hyvän vastaanoton. Se lähetettiin valiokuntiin ja asia huomioitiin myös eduskunnan kansliatoimikunnan vuosikertomuksessa seikkana, johon tulee kiinnittää huomiota lakeja valmisteltaessa.

 

Käytännössä lapsivaikutusten arviointi on kuitenkin yhä eduskuntaryhmien ja yksittäisten kansanedustajien harteilla. Se ei silti tarkoita, ettei asiaa oteta vakavasti. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti erityistä huomiota lapsivaikutusten arviointiin valmistellessaan lausuntoaan ensi vuoden budjetista. Valiokunnan erityisenä huolenaiheena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen. Tutkimusten ja käytännön kokemusten mukaan myös lasten ja nuorten terveyspalvelujen käyttö on liiaksi siirtynyt erityispalveluihin, koska peruspalveluja ei ole saatavilla. Peruspalveluja ja varhaista puuttumista kehittämällä säästetään paitsi rahaa ja resursseja, myös mahdollistetaan myös puuttuminen ongelmiin ajoissa. Esimerkiksi Vantaalla on saatu erinomaisia kokemuksia kotiavun lisäämisestä lapsiperheille. Siellä lasten huostaanottojen määrä on saatu vähenemään tarjoamalla perheelle tukea arkeen.

 

Monet lasten käyttämistä palveluista tuotetaan kunnissa, ja sen tähden päätösten arvioiminen lasten näkökulmasta korostuukin juuri paikallistasolla. Olen itse Mikkelin kaupunginvaltuuston jäsenenä tehnyt aloitteen lapsipoliittisen ohjelman valmistelusta ja lapsivaikutusten arvioinnin ottamisesta osaksi kunnan päätöksentekoa. Olen työssäni pyrkinyt tuomaan lapsinäkökulmaa aktiivisesti esille niin eduskunnassa kuin kuntapolitiikassakin. Ottamamme suunta on oikea, mutta työtä on vielä paljon. Tuntuukin, että yhteiskunnassamme tarvitaan asennemuutos, jotta lasten ääni kuuluisi tarpeeksi kovaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

 

Lenita Toivakka

Kansanedustaja,

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen