Helsingin Sanomat 30.7.2008
 

Kaiken kokoisia kauppoja tarvitaan

Viime viikkojen keskustelu suomalaisen kaupan tulevasta rakenteesta on ollut tervetullutta. Keskustelu tosin lähti liikkeelle vaalirahoituskohun sivutuotteena joka on tuonut siihen paljon vääristyneitä piirteitä.
Keskustelussa lähes kaikki kaupan alan kehityshankkeet on tuomittu monella tapaa yhteiskunnalle haitallisiksi ilman todellista faktaa hankkeiden vaikutuksista. On totta, että joitakin nyt suunnitteilla olevia kaup-pakeskushankkeita on syytä tarkastella kriittisesti. Siksi ministeri Vapaavuoren aloitteellisuus asiassa on ollut erittäin tärkeätä.

Kaupunkien keskustat ovat tärkeitä suurimmalle osalle eri kaupan aloja. Pienet erikoisliikkeet sijoittuvat keskustaan suurempien asiakasvirtojen luonnolliseen läheisyyteen. On tärkeää, että keskustoissa on laaja valikoima kaupan erikoisliikkeitä ruokakaupoista vaatekauppoihin. Vireät kaupunkikeskustat ovat merkittävä arvo eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Tästä Suomessakin on tärkeää pitää huolta.

Kaupunkikeskustojen ulkopuolella on ollut ja on jatkossakin oltava kaupan yksikköjä. Jostain syystä nämä ns. ”tilaavievän” kaupan tarpeet on saatettu negatiiviseen valoon. Tilaa vievää kauppaa ovat mm rautakaupat, huonekaluliikkeet ja monet muut, jotka vaativat paljon neliöitä. Nämä kaupat eivät tilantarpeensa vuoksi voi sijoittua kaupunkien keskustoihin. Monissa kaupungeissa ne sijoittuvat järkevästi kaupunkien laitaosiin isoina kokonaisuuksina hyvien liikenneyhteyksien päähän. Tämä on ekologisestikin järkevää; asiakkaan ei tarvitse ajaa ympäri kaupunkia ostopäätöksiä tekemässä.

Monelle kaupan alalle suuryksiköt ovat tulleet jäädäkseen. Suuryksiköissä useat kustannukset ovat suhteessa pieniä myymälöitä edullisemmat. Tämä mahdollistaa halvemmat hinnat kuluttajille. Tästä hyvänä esimerkkinä on 80-luvulla Suomeen syntyneet automarketit, jotka selvästi laskivat ruoan hintaa. Osa viime viikkojen keskusteluissa esiintyneistä ”kauppakeskuksista” onkin kuntien varaamia alueita suuryksiköille, eikä suinkaan Lempäälän Ideaparkin tapaisia erikoiskaupan keskuksia.

Ideaparkit ovat käynnistäneet voimakkaan keskustelun, mutta sen ei toivoisi rajoittavan kaupan normaalia kehitystä. Ideaparkkeja maahamme muutama varmasti mahtuu, kunhan sijainti on tarkkaan harkittu. Kaupan kaavoitusta ei pidä tehdä kiinteistösijoittajien ehdoilla, vaan osana kestävää yhdyskuntarakentamista ja kuluttajien edut huomioiden.

Vihreän työministerin herättämä nostalginen keskustelu – takaisin lähi- ja kyläkaupat ja suuryksiköt boikottiin - on kaunis ajatus, mutta täysin vailla realismia ja nykykuluttajan toiveita. Tutkimusten mukaan kuluttajat käyttävät nykyisin 2-4 eri ruokakauppaa viikon aikana. Kauppa valitaan eri päivinä erilaisten tarpeiden mukaan. Joskus tärkeää on valikoiman laajuus, joskus hinta ja joskus kaupan läheisyys ja asioinnin nopeus. Tarvitsemme tulevaisuudessakin kaikenkokoisia kauppoja.

Kaupan aukioloihin tarvitaan selkeyttä. Nykylainsäädäntö ei ole kenenkään etu; kuluttajat ovat hämmentyneitä, yrittäjät eriarvoisia ja kokonaisuus rajoittaa kilpailua. On käsittämätöntä että bensa-asemien kylkeen perustetuille ruokakaupoille on annettu vapaat aukioloajat kun keskustakauppojen toimintaa samaan aikaan rajoitetaan. Lähtökohtana tulee olla se että kauppa valitsee aukioloaikansa sen mukaan milloin se haluaa palvella asiakkaitaan.

Pitkäaikaisena kaupan alan yrittäjänä haluan, että keskustelua käydään tietoon perustuen. Se on tärkeää, kun päätöksiä tästäkin asiasta jatkossa tehdään.

Lenita Toivakka
Kansanedustaja (kok), Mikkeli