uusimmat

Puhe Mikkelin EU, Suomi ja Venäjä –seminaarissa 9.4.2016

Hyvät kuulijat,

Ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä pääsee työn puolesta matkustamaan mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin, mutta onpa mukavaa, että työmatkalle voi välillä päästä myös tänne Mikkeliin.

Äskettäin silmiini osui eräs Eurooppatiedotuksen julkaisu viiden vuoden takaa, vuodelta 2011. Kirjanen esitteli EU:n ja Venäjän välisen suhteen perusteita. Siinä todettiin näin: 

EU ja Venäjä ovat strategisia kumppaneita. Keskinäisellä yhteistyöllä halutaan edistää vakautta ja hyvinvointia Euroopassa ja laajemminkin. Euroopan unionin Venäjä-politiikan tavoitteena on saada Venäjä yhä enemmän mukaan yleiseurooppalaiseen kehitykseen ja integroitumaan maailmantalouteen.

Kun katsotaan tilannetta, jossa nyt olemme, voidaan kysyä: miten tähän on kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta päädytty? Krimin niemimaa on miehitetty. Sota Itä-Ukrainassa on kohta kestänyt kaksi vuotta. EU:n ja Venäjän välinen yhteistyö on lähes kokonaan jäädytetty. Venäjän ja EU:n arvot vaikuttavat etääntyvän yhä kauemmas toisistaan. Myös Venäjän ja Naton suhteet ovat aallonpohjassa ja molemminpuolinen sotilaallinen aktiivisuus on lisääntynyt Itämeren alueella, kun Nato on reagoinut tilanteeseen lisäämällä läsnäoloaan.

Suomi on osa isoa, maailmanlaajuista myllerrystä. Emme onneksi ole tilanteessa yksin, vaan katsomme sitä Euroopan unionin jäsenenä. EU ei kuitenkaan ole kyennyt kääntämään äsken kuvailemani kehityksen suuntaa. Väitän silti, että Euroopan unionin Venäjä-politiikka on Ukrainan kriisin jälkeen ollut johdonmukaista. Hätiköityjä ratkaisuja ei ole tehty. Katse on koko ajan ollut kauempana tulevaisuudessa, ja maalia kohti on kuljettu päättäväisesti. Yhdyn niihin, jotka sanovat EU:n Venäjä-politiikan olleen Ukrainan kriisissä varsin onnistunutta. On otettava huomioon, että pari viime vuotta on jouduttu toimimaan aivan poikkeuksellisen vaikeassa kansainvälisessä tilanteessa. Ja haasteita on ollut myös meillä EU:ssa omasta takaa – Kreikan tilanne, maahanmuuttokriisi, Brexit. Kaiken tämän keskellä EU on pysynyt yhtenäisenä.

On selvää, että ajan myötä EU:n ja Venäjän on jälleen palattava samaan suuntaan kulkevalle polulle. Monet yhteiset intressit sitovat meidät toisiimme. Myöskään yhteiset haasteet eivät ole kadonneet minnekään, päinvastoin. Siteeraamassani Eurooppatiedotuksen julkaisussa mainittu tarve vakauden ja hyvinvoinnin turvaamiseen Euroopassa ja laajemminkin on edelleen olemassa – vahvempana kuin ennen.

Hyvät kuulijat,

EU-maiden ulkoministerit pohtivat yhdessä kuukausi sitten (EU:n ulkoasiainneuvostossa) Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden tilaa. Keskustelu vahvisti EU:n Venäjä-politiikkaa nyt ohjaavat periaatteet. Täällä Mikkelissä haluan tänään nostaa esille erityisesti yhden kohdan tuosta listasta. Vaikka kansainvälispoliittinen tilanne olisi millainen, on tärkeää, että yhteyksiä sekä kansalaisyhteiskuntien että ihmisten välillä vaalitaan ja lisätään. Suorat, monipuoliset kontaktit ihmisten, järjestöjen, liike-elämän, alueiden ja muiden toimijoiden välillä ovat edelleenkin ensiarvoisen tärkeitä. Omakohtainen kokemus on paras tapa mahdollisten ennakkoluulojen murtamiseen. Tämän te tiedätte hyvin.

Mielestäni EU-politiikan tärkein saavutus kriisissä on ollut se, että unioni, 28 keskenään hyvin erilaista jäsenmaata, on pysynyt yhtenäisenä. Pakotteet ja erityisesti Venäjän vastatoimet iskevät kipeästi myös kaikkiin EU-jäsenmaihin. Meillä on kuitenkin koko ajan ollut yhteinen ymmärrys siitä, että EU:n Venäjään kohdistetut toimet ovat perusteltuja. Ennen kuin tilanne Ukrainassa kääntyy pysyvästi paremmaksi, painostusta Venäjän politiikan muuttamiseksi tulee jatkaa. Ratkaisu voi rakentua ainoastaan Minskin sopimuksen toimeenpanolle. Venäjällä on avaimet tämän ratkaisun löytymiseen.

Välillä on hyvä palauttaa mieleen se, millainen viesti Venäjälle olisi lähetetty, jos pakotteita ei olisi asetettu. Ei ole EU:n tai suomalaisten edun mukaista, jos meidän naapurimaamme uskoisi hyötyvänsä kansainvälisen oikeuden rikkomisesta. Suomi ja EU luottavat kansainväliseen sopimusjärjestelmään: yhteisten pelisääntöjen noudattaminen on kaikkien etu ja turvallisuuden tae.

EU reagoi Krimin laittomaan liittämiseen henkilöihin kohdistuvilla rajoitteilla. Ensimmäiset talous- ja kaupparajoitukset elokuussa 2014 pantiin toimeen taisteluiden kiihdyttyä Itä-Ukrainassa kun matkustajalentokone oli ammuttu alas – muistan tämän hyvin elävästi, koska olin juuri aloittanut ulkomaankaupasta vastaavana ministerinä. Pakotteiden laajentamisesta talous- ja kauppapakotteisiin keskusteltiin perustelluista syistä. Kaikki tiedämme sen, että kauppa-ase toimii kaksiteräisen miekan tavoin. Venäjä oli tuolloin – kuten se on yhä – EU:n tärkeä kauppakumppani.

Yksi vaikutuksiltaan suurimpana pidetyistä toimista on pääomamarkkinoita koskevat rajoitukset. Eli käytännössä venäläiset pankit ja strategisilla aloilla toimivat yritykset eivät saa pitkäaikaista lainaa EU-maista. Vaikutukset tuntuvat selvästi etenkin Venäjän pankkisektorilla.

Pakotteet ovat EU-politiikan väline, johon myös Suomi on sitoutunut. Pakotteista sopiminen oli tasapainottelua EU:n kokonaisedun ja yksittäisten jäsenmaiden etujen välillä. Pakotteiden sisältö on rajattu tarkkaan niin, että niiden taloudelliset vaikutukset kohdistuisivat yksinomaan Venäjään, ja siten, että tavallisille venäläisille koituisi niistä mahdollisimman vähän haittaa. Tavoitteena on vaikuttaa Venäjän poliittisiin päätöksiin ja toimintaan.

EU:n asettamat pakotteet eivät kohdistu Suomen viennin kannalta keskeisiin tuotteisiin ja palveluihin. Näin ollen pakotteiden suorat taloudelliset vaikutukset Suomeen ovat olleet pienet. Tällä en kuitenkaan vähättele sitä, etteikö pakotteilla olisi ollut merkittäviä vaikutuksia joihinkin yksittäisiin yrityksiin.

Pakotteita kuitenkin seuraavat varsin usein vastatoimet, ja niin kävi nytkin. Venäjä vastasi EU:n pakotteisiin vastatoimilla elokuussa 2014 kieltämällä tiettyjen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuonnin Venäjälle. Vastatoimet koskivat EU:n lisäksi myös muita Venäjää kohtaan pakotteita asettaneita maita, kuten Norjaa ja Yhdysvaltoja.

Kuten kaikki tiedämme, Venäjän vastatoimilla on ollut merkittävä vaikutus Suomen elintarvikesektorille. Ennen elokuuta 2014 Venäjä oli elintarvikesektorin suurin ja tärkein vientimarkkina: jopa 27 % elintarvikeviennistä meni Venäjälle. Suurin vaikutus kohdistui maitosektorille. Muutos entiseen herätti Suomessa niin paljon huomiota, että "Putin-juusto" jopa valittiin vuonna 2014 vuoden uudissanaksi.

Valitettavasti Venäjän-viennin heikentyminen on tuntunut myös monien suomalaisten maanviljelijöiden palkkapussissa. Osalle Venäjälle suuntautuneesta viennistä on jo löydetty uudet markkinat, mutta tekemistä suomalaisen ruoan vienninedistämisessä riittää tulevaisuudessakin. Tämä on yksi niistä asioista, joita pyrin ulkomaankauppaministerinä matkoillani edistämään. Ja oli mukava lukea Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Heikki Juutisen blogista, että tämä työ alkaa nyt kantaa tulosta.

Hyvät ystävät,

Suomen ja Venäjän välinen kauppa on kaiken kaikkiaan laskenut. Venäjä oli viime vuonna enää Suomen viidenneksi suurin vientimaa kun se aiemmin oli ensimmäisten joukossa.

Suomen vienti Venäjälle alkoi laskea jo vuonna 2013, eli ennen nykyistä kriisiä ja pakotteiden käyttöönottoa. Viennin lasku on seurausta ennen kaikkea Venäjän talouden yleisestä heikosta tilanteesta. Suurin yksittäinen tekijä on öljyn hinnan lasku ennätyksellisen alhaiselle tasolle. Myös rakenteellisten uudistusten puute näkyy taloudellisten vaikeuksien taustalla. Tämä on myös se viesti, jota kuulen tavatessani Venäjällä toimivia ja Venäjän-kauppaa tekeviä yrityksiä.

Silti on katsottava, että kaupan edellytykset ovat sitä harjoittaville yrityksille mahdollisimman hyvät. Meillä on yhä useita satoja Venäjällä toimivia suomalaisyrityksiä. Monet niistä ovat tehneet Venäjälle suuria investointeja. Myös näiden yritysten toimintaedellytysten edistäminen on tärkeää.

Suomen ja Venäjän välisiä taloussuhteita pyritään kehittämään muun muassa hallitustenvälisessä talouskomissiossa. Tapasin 29. maaliskuuta Pietarissa kollegani, varapääministeri Dmitri Kozakin. Talouskomission kokous on suunnitteilla syksyksi. Talouskomission 24 työryhmää ovat koko kriisin ajan jatkaneet normaalia työtään eri sektorikohtaisten kysymysten käsittelemiseksi. Uusimpana sektorina on rakennusala. Suomi ja Venäjä ovat viimeisen puolentoista vuoden aikana myös solmineet kahdenväliset jäänmurto-, maantieliikenne- ja rautatieyhdysliikenne-sopimukset.

Omien talouspainotteisten tapaamisteni lisäksi vuoropuhelu Suomen ja Venäjän välillä jatkuu korkealla tasolla. Presidentit tapasivat pari viikkoa sitten, ja tarvittaessa muutkin ministerit ovat tavanneet venäläisiä kollegoitaan erityishuomiota vaatineiden kysymysten tiimoilta. Tällä tavoin pyritään selvittämään kahdenvälisissä suhteissamme välillä ilmenevät vaikeudet ja ajankohtaiset asiat.

Hyvät kuulijat,

Kuten me kaikki muistamme, yksi paljon mediahuomiota saanut asia oli Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta loppuvuodesta 2015 alkanut turvapaikanhakijoiden virta. Nyt tulijoiden määrä on tyrehtynyt. Venäjän kanssa on saavutettu yhteisymmärrys, että pohjoisimmat rajanylityspaikat ovat puolen vuoden ajan auki vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisille perheenjäsenineen.

Liikenne Itä-Suomen raja-asemilla on myös hiljentynyt selvästi kriisin alettua. Venäläisten matkailijoiden määrän laskun huomaa erityisen selvästi täällä Itä-Suomessa. Entistä kauppiasta tämä luonnollisesti harmittaa, mutta syy on ymmärrettävä. Venäläisten valmius matkustaa Suomeen seuraa ymmärrettävästi ruplan kurssin vaihteluita. Kun ruplan kurssi laskee, tulee matkailusta kalliimpaa. Viime vuonna venäläisten rajanylitysten määrä väheni 28 prosentilla 8,3 miljoonasta 6 miljoonaan. Onneksi korvaavaa matkailua Suomeen on löytynyt, esimerkiksi Aasian suunnasta, vaikka toki toivomme, että venäläisten matkailijoiden määrä jälleen lisääntyisi.

Suomi pyrkii tarjoamaan hyvät mahdollisuudet venäläisten matkailulle. Sujuva viisumeiden myöntö on Suomelle keskeistä, sillä – kuten jo aikaisemmin mainitsin – kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, alueiden ja yritysten välinen yhteydenpito on avainasemassa molemminpuolisen ymmärryksen ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Kansainvälinen tilanne on antanut meille toiminnan puitteet. Yhteydenpidon säilyttäminen on kuitenkin tärkeää sekä yhteisten asioiden hoitamiseksi että myös tulevaisuutta silmällä pitäen.

Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa on kuitenkin onneksi alueita, joita kriisi ei ole juurikaan koskettanut. Esimerkiksi alueellisen yhteistyön rakenteet ja rajat ylittävät CBC (Cross Border Cooperation) ohjelmat ovat jatkuneet lähes normaalisti. Rajat ylittävän yhteistyön ohjelmat jäivät EU-pakotteiden ulkopuolelle pitkälti Suomen aktiivisen toiminnan tuloksena. Suomelle on erityisen tärkeää, etteivät rajoitteet hankaloita tavallisten ihmisten välisiä yhteyksiä.

Rajat ylittäviä, eli CBC-ohjelmia toimii Suomen ja Venäjän rajalla kolme: Kolarctic, Karelia ja Kaakkois-Suomi–Venäjä. Näistä Kolarctic toimii Lapissa ja Karelia ja Kaakkois-Suomi-Venäjä nimensä mukaisesti Itä-Suomessa. CBC-ohjelmat ovat nousseet keskeiseen asemaan Suomen ja Venäjän välisen yhteistyön rahoituslähteenä ja ovat varmasti teille monille tuttuja.

EU:n edellisellä, vuosina 2007–2013 toteutuneella rahoituskaudella kolmesta ohjelmasta rahoitettiin yhteensä 150 kehityshanketta ja 16 rajainfrahanketta. Hankkeiden yhteissumma nousi 200 miljoonaan euroon, eli kyse oli merkittävistä rahoista. Hankkeet toteutetaan yhdessä siten, että Euroopan komissiolta tulee puolet rahoituksesta, sekä Suomelta ja Venäjältä neljännes kultakin. Rahoitusmalli on taannut kaikkien osapuolten sitoutumisen ohjelmien täytäntöönpanoon.

Myös alueviranomaisten keskinäiset kontaktit ovat lisääntyneet ja rajaseudun asukkaiden välinen yhteistyö on arkipäiväistynyt. Näiden kontaktien arvoa ei pidä aliarvioida. Hyvin toimivat CBC-ohjelmat ovatkin tarjonneet keinon ylläpitää vuoropuhelua EU:n ja Venäjän välillä vallitsevasta kiristyneestä tilanteesta huolimatta.

Neuvottelut uusien CBC-ohjelmien aloittamisesta seuraavalle ohjelmakaudelle ovat loppusuoralla. Uudella kaudella kolmelle ohjelmalle on näillä näkymin tulossa rahoitusta vähintään 179 miljoonaa euroa. Tavoitteena on, että hankehaut saataisiin avattua tulevan syksyn aikana.

Se, että uudet ohjelmat saadaan käyntiin, ja neuvottelut ovat jatkuneet hankalienkin poliittisten vaiheiden läpi, kertoo siitä, että CBC-ohjelmien arvo ja niiden tuomat hyödyt ymmärretään niin EU:ssa kuin Suomessa ja Venäjälläkin.

Ohjelmat ovat myös meille maakunnille tärkeitä aluekehityksen kannalta. Ne ovat luoneet pitkäaikaisen yhteistyön kautta keskinäisen yhteistyön ilmapiirin, löytäneet yhteensopivat intressit ja siten myös lisänneet vakautta raja-alueilla. Vakaat olot ovat edellytys yhteistyölle – Venäjällä on jatkossakin suuri taloudellinen merkitys Suomen raja-alueille.

Etelä-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin liitot toimivat CBC-ohjelmien hallintoviranomaisina. Ne ovat vankalla kokemuksellaan tehneet uraauurtavaa työtä ohjelmien täytäntöönpanossa. Rajat ylittävä yhteistyö on luonnollisesti tärkeintä rajamaakunnille itselleen, mutta sen myönteiset vaikutukset heijastuvat koko Suomeen.

Suhteita Venäjään on ylläpidetty myös muissa alueellisen yhteistyön muodoissa. Suomi on esimerkiksi ollut aktiivinen EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin välisessä pohjoisessa ulottuvuudessa. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden saavutukset Pietarin jätevedenpuhdistuksessa tuntuvat ja näkyvät myönteisenä muutoksena Itämeressä. Sittemmin toiminnan painopiste on siirtynyt Venäjältä yhä enemmän Valko-Venäjälle, jossa toteutetaan useita Itämeren tilaa parantavia vesihankkeita. Muiltakin osin yhteistyö pohjoisen ulottuvuuden puitteissa jatkuu, tavoitteena käytännön tulokset kulttuurin, sosiaali- ja terveyssektorin sekä liikenteen ja logistiikan aloilla. Pohjoinen ulottuvuus edistää myös liike-elämän yhteyksiä ja tutkimusyhteistyötä.

Alueneuvostot Itämerellä ja arktisella alueella tarjoavat nekin toimivan kehyksen käytännön yhteistyölle Venäjän kanssa. Myös EU osallistuu Itämeren valtioiden neuvoston ja Barentsin euroarktisen neuvoston toimintaan. Virkamiestason yhteydet ja käytännön yhteistyö Venäjälle on koko ajan jatkunut ja pidän tätä työtä jatkossakin tärkeänä.

Venäjä on jatkossakin Suomelle merkittävä naapurimaa ja meidän on seurattava tarkkaan sen kehitystä. Toimivat yhteydet naapuriin ovat Suomelle tärkeät. Ministerin työssäni teen paljon töitä hyvien suhteiden ylläpitämiseksi. Ruohonjuuritasolla suhteita edistätte te, hyvät ystävät. Vaikka taivas ei ole pilvetön, uskon, että tänään tekemämme työ tulee kantamaan hedelmää.


Tuoreimmat
kirjoitukset

Tuoreimmat
puheet

Kirjoitusarkisto

puhearkisto