Ruotsin mallista suomen toimivat terveyskeskukset malliin

Ruotsin mallista Suomen ”terveysasemat toimimaan” -malliin

Suomen terveydenhuollon suurimmat ongelmat ovat pitkät hoitojonot terveyskeskuksiin ja terveyserojen kasvu. Suomalaiset joutuvat odottamaan perusterveydenhuollossa lääkärille pääsyä viikkoja, joka kolmas suomalainen jopa yli 5 viikkoa. Perusterveydenhuollon kehittämisen ja sote-uudistuksen takkuaminen innoittivat katselemaan, josko naapurista löytäisimme esimerkkiä terveydenhuoltomme uudistamiseen.

Viime viikolla Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) esitteli oman mallinsa, jossa oli kokoomuksessa vallalla olevan ajatuksen lailla poimittu Ruotsin mallin parhaita käytäntöjä nykymalliimme. Pidämme mallia mainiona työversiona. Selvää on, että sitä pitää työstää vielä monin tavoin.

THL:n mallissa on hyvää se, että kansalainen voisi vapaasti valita julkisen tai yksityisen palveluntuottajan välillä perusterveydenhuollossa ja palveluntuottajat olisivat yhdenvertaisia aivan kuten Ruotsissa. Mallin tärkeitä ja edellisten lisäksi kannatettavia osia ovat järjestäjätahon vahvistamistavoite ja ammattilaisten työjaon parantaminen terveydenhuollon tuotannossa. Terveydenhuollon eri ammattilaisten osaaminen on olennaista saada parhaaseen käyttöön. Hyviä esimerkkejä ovat fysioterapeuttien suoravastaanotot.

Niin Ruotsin kuin THL:n mallikaan eivät ole sellaisenaan siirrettävissä käytäntöön. Erityisesti rahoitusasiat vaativat jatkotyöstämistä. Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista työterveyshuoltoa eikä sairausvakuutuskorvausjärjestelmää yksityisestä hoidosta. Työterveyshuolto on toimiva osa terveydenhuoltoamme. Sen laatua on hyvä kehittää, mutta jättäisimme työterveyshuollon ”raha seuraa potilasta” -mallin ulkopuolelle. Kun kehitämme järjestelmää, on syytä kuitenkin arvioida koko terveydenhuollon kokonaisuutta.

Sairausvakuutuskorvaukset ovat tuoneet terveydenhuoltoomme kustannustehokkuutta ja valinnanvapautta. Korvaukset kannustavat ihmisiä osallistumaan terveydenhuollon rahoitukseen. Sairausvakuutuskorvauksen säilyttäminen on tärkeää siksi, sillä sitä maksetaan muistakin kuin perusterveydenhuollon palveluista. Esimerkiksi eniten korvauksia maksetaan gynekologikäynneistä. Kokonaisuutta arvioitaessa on mietittävä, mitä sairausvakuutuskorvauksen piirissä jatkossa olisi.

Ruotsin mallin mukainen rahoitusmalli ei korjaisi sellaisenaan sitä, että toinen taho maksaa sairausvakuutuskorvauksen ja toinen hoidon, esimerkiksi erikoissairaanhoidon leikkauksissa. Rahoituksen osalta olisi lisäksi ratkaistava, millaisia asiakasmaksuja uudessa mallissa on. Pohdittavaa siis löytyy ja osaoptimoinnin mahdollisuudet on perattava.

”Raha seuraa potilasta” -mallin käyttöönotto edellyttää, että valtakunnan tasolla määritellään ne perusterveydenhuollon palvelut, jotka malliin sisällytetään. Palveluita voisivat tuottaa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori ja joista ne saisivat samoin perustein korvauksen. Ja valinta olisi aina potilaan. Suunterveydenhuolto on tärkeä osa perusterveydenhuoltoa ja sen tilanne on myös arvioitava samoilla periaatteilla.

Ruotsin ja Suomen järjestelmissä on paljon eroja ja siksi suoraa vertailua ei voi tehdä. Olemme ehdottaneet, että pian työnsä aloittava laaja-alainen terveydenhuollon rahoitusryhmä ottaisi Ruotsin raha seuraa potilasta -mallin työstämisen Suomen perusterveydenhuoltoon sopivaksi agendalleen. Tästä on saatava tarkat kirjaukset työryhmän toimeksiantoon.

Suomen ”raha seuraa potilasta” -mallia voisi pilotoida perusterveydenhuollossa ensin esimerkiksi metropolialueella ja muuallakin, missä halukkuutta löytyy. Tavoitteena tulee kuitenkin olla mallin vakinaistaminen koko maahan, mihin Ruotsissakin onnistuneen kokeilun pohjalta päädyttiin

Meillä ei ole varaa heittää ”raha seuraa potilasta” -mallia roskiin. Terveysasemien jonoissa odottaville, kuten eläkeläisille, lapsiperheille ja työttömille ei ole olennaisinta kuka palvelut tuottaa vaan se, että hoitoa ja apua saa tasa-arvoisesti ja oikea-aikaisesti.