Haminan Kokoomusnaiset 23.4.2010

Lenita Toivakka

Kokoomusnaisten varapuheenjohtaja

 

 

Arvoisa juhlayleisö,

 

On ilo olla täällä teidän kanssanne juhlistamassa Haminan Kokoomusnaisten 80 vuotta yhtäjaksoisesti jatkunutta toimintaa koko Haminan seudun naisten hyväksi.

 

Kokoomusnaisten merkitys niin puolueyhteisössä kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa on kasvanut vuosikymmenien saatossa. Kokoomusnaisten viime vuonna ilmestyneen historiikin nimi, Pitkä matka kodeista kabinetteihin, kuvaa hyvin niitä haasteita ja uskomuksia, joita monet kanssasisaristamme ovat joutuneet ylittämään ja kumoamaan tullakseen kuulluksi ja saadakseen vaikutusvaltaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Me saamme nykyisin olla erittäin kiitollisia aiemmille sukupolville siitä, että he jaksoivat tehdä työtä ja uskoa silloista tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta. Uskoisin, että myös he olisivat tänä päivänä erittäin ylpeitä siitä, että Kokoomusnaiset ovat nykyisin erittäin merkittävä ja vaikutusvaltainen ihmisten yhdenvertaisuuden ja mahdollisuuksien tasa-arvon puolestapuhuja suomalaisessa yhteiskunnassa.

 

* * *

 

Hyvät kokoomuslaiset kanssasisaret

 

Juhlaamme varjostaa se, että eräs pitkäaikainen vaikuttaja on joukostamme poissa. Kokoomusnaisten entinen varapuheenjohtaja Kaisa Kurikka nukkui pois perjantaina 9. huhtikuuta pitkäaikaisen sairauden rasittamana. Jäämme kaipaamaan rakastettua ja arvostettua naista, jonka panosta kokoomukselle ja erityisesti kokoomusnaisille ei voi sanoissa mitata.

 

Kaisa oli paitsi vahva järjestötoimija, myös kannustava ja rohkaiseva esimerkki kaikille hänen ympärillään. Hän toimi mittavan järjestöuransa aikana muun muassa nuorten piirisihteerinä, Kotkan Kokoomusnaisten puheenjohtajana, Kymenlaakson Kokoomusnaisten varapuheenjohtajana, Kaakkois-Suomen Kokoomusnaisten puheenjohtajana, Kokoomuksen Naisten Liiton pitkäaikaisena varapuheenjohtajana sekä puoluehallituksen jäsenenä. Kaisalle myönnettiin kokoomusnaisten korkein eli kultainen ansiomerkki vuonna 2007.

 

Yksi teema oli Kaisalle yli muiden: naisten ja miesten tasa-arvo. Kaisa oli ennen kaikkea uupumaton tasa-arvon puolestapuhuja, ja hän teki töitä sen eteen koko elämänsä. Kaisa toimi aktiivisesti muun muassa Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa, Naisjärjestöjen Keskusliitossa ja Nasy – Naiset Yhdessä ry:ssä.

 

Me muistamme Kaisan ennen kaikkea lämpimänä naisena, joka aidosti välitti muista ihmisistä. Hän oli keskustelija, joka uskalsi sanoa mielipiteensä, mutta samalla kuunteli ja ymmärsi muita. Kaisa opetti omalla esimerkillään, että välittäminen ja lämmin yhteishenki ovat paras tapa toimia. Jäämme kaipaamaan syvästi Kaisan naurua ja iloisuutta, lämpöä, joka säteili hänen ympärilleen.

 

* * *

 

Hyvät kuulijat

 

Huolimatta verrattain hyvästä naisten asemasta Suomessa ja Pohjoismaissa yleisesti, on meilläkin omat haasteemme tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttamisessa. Näistä teemoista erityisesti naisiin kohdistuva väkivalta, työn ja perheen yhteensovittaminen sekä naisten asema työmarkkinoilla sekä kolmantena naisten osallisuus ja vaikutusvalta talouden ja politiikan piirissä vaatii edelleen parannuksia ja meidän huomiotamme.

 

* * *

 

Viime viikonloppuna Mikkelissä järjestetyssä Kokoomusnaisten liittokokouksessa julkistettiin perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa vastustava Aika puhua -kampanja.

 

Kokoomusnaisten liittokokous vaatii jokaiseen Suomen kuntaan perheväkivallan vastaista toimintaohjelmaa, koska perheissä ja lähisuhteissa lyödään, läimäytellään ja uhkaillaan liikaa. Tilastot kertovat tästä surullista kieltään: Suomessa perheväkivalta on yleisempää muihin EU-maihin verrattuna. Eduskunnan tuore ihmisoikeusselonteko nosti naisiin kohdistuvan väkivallan yhdeksi sisäisen turvallisuutemme suurimmiksi haasteiksi. Aiheesta on vaikea puhua ja ongelmiin on vaikea hakea apua siitäkin huolimatta, että kaikki perheen sisäinen väkivalta on Suomessa nykyään kriminalisoitu.

 

Jokaisessa perheessä ja ihmissuhteessa riidellään välillä, mutta väkivaltaa ei pidä hyväksyä missään muodossa. Moni ajautuu tietämättömyyttään väkivaltaiseen suhteeseen. Kun ihminen on ihastunut, hän saattaa unohtaa, että jo ensimmäinen lyönti on liikaa. Myös alkoholikulttuurimme synkentää väkivaltatilastojamme.

 

Tietoa ja tukea tarvitaan paljon lisää, jotta väkivaltaa lähisuhteessaan kokenut, useimmiten nainen, uskaltaa lähteä ja jättää väkivaltaisen miehen. Erittäin tärkeää on myös saada katkaistua väkivaltaisen mallin siirtyminen eteenpäin sukupolvelta toiselle. Lapsi on aina uhri, vaikkei väkivalta kohdistu häneen itseensä. Yöllinen herääminen vanhempien väliseen tappeluun tai väkivallan todistajaksi joutuminen jättää lapseen aina jälkiä. Mitä useammin näin tapahtuu, sitä syvempiä jälkiä lapseen jää. Lapsen tulee oppia jo varhain, että lyöminen ei ole ratkaisu mihinkään vaan rangaistava teko.

 

Lähisuhde- ja väkivaltakulttuurimme on erittäin moniulotteista ja sosiaalisesta asemasta riippumatonta. Meikkivoide voi peittää monen naisen silmäkulmaa, mutta mieskin voi joutua kotonaan väkivallan uhriksi – tosin hyvin paljon harvemmin. Myös lapset voivat olla julmia iäkkäämpiä vanhempiaan kohtaan.

 

Kodeissa tapahtuva väkivalta ei ole yksityisasia. Kokoomusnaisten kampanjassa on tärkeä viesti: väkivallasta on vaiettu tarpeeksi. Nyt on aika puhua ja tehdä työtä sen eteen, jotta löisimme vähemmän.

 

* * *

 

Perheen ja työn yhteensovittaminen on erityisen tärkeä kysymys suomalaisessa yhteiskunnassa, erityisesti naisille. Tutkimusten mukaan naiset tekevät edelleen pisintä työviikkoa, kun mukaan lasketaan ansiotyö sekä palkaton kotityö. Moni nainen kokeekin haastetta uran, työn ja perheen yhteensovittamisessa.

 

Yhteensovittamisen ongelma näkyy meillä niin palkkavertailussa kuin naisten urakehityksessä. Erityisesti synnytysiässä olevien naisten työsuhteita leimaa määräaikaisuus. Toisaalta palkkakehitysselvityksissä raskauden myötä perhevapaat alentavat yhä voimakkaammin naisten keskipalkkaa verrattuna miehiin. Kun uran tekeminen on kuumimmillaan, jäävät naiset kotiin hoitamaan lapsia. Vastaavasti isät käyttävät keskimäärin 19 päivää isyysvapaata.

 

Tärkeää olisikin nyt uudistaa perhevapaajärjestelmää siten, että yhteiskunta antaa vahvan signaalin isille, että heidän asemansa perheissä on tärkeä ja kannustettaisiin isiä ottamaan roolinsa vanhempana yhä vahvemmin. On toki selvää, että perheillä itsellään tulisi aina säilyä vapaus päättää perhevapaiden pitämisestä ja jakamisesta. Parhaiten tämä vapaus säilyy silloin, kun kummallekin vanhemmalle korvamerkitään oma, vapaaehtoisesti pidettävä vapaa, sekä kolmasosa kaikista vanhempainvapaista säilyisi vanhempien yhdessä jaettavana.

 

Yhteiskunnan ei tule pelkästään sanoa, että naisten tekemä työ on aivan yhtä arvokasta kuin miesten ja siitä tulee maksaa yhtäläinen korvaus, vaan tämä tahtotila pitää myös saada muuttumaan todeksi. Perhevapaajärjestelmän uudistus olisi merkittävä askel tähän suuntaan.

 

* * *

 

Kolmas haaste on naisten määrä ja vaikutus päätöksenteossa. Vaikka meillä on kansainvälisesti naisia maan hallituksessa eniten ja eduskunnassakin kansanedustajista yli 40 prosenttia, ei kunnissa tai talouden päätöksentekopöydissä naisten määrä ole kasvanut. Kunnanvaltuutetuista naisia on vain reilu kolmannes ja kuntien ykkösketjuissa hallituksen ja lautakuntien puheenjohtajina sekä kunnanjohtajina on vain harvoin naisia. Kunnassa päätetään kuitenkin valtaosasta peruspalveluiden järjestämisestä.

 

Talouselämän päätöksenteko pöydissä hallitusten jäseninä ja yritysten toimitusjohtajina on sitäkin vähemmän naisia. On tunnettua, että yritys menestyy parhaiten, kun sen päätöksenteossa ja johdossa on monipuolisesti ja eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Miksi meillä silti pelätään naisten nimittämistä ydinryhmiin? Norjassa on käyttöönotettu kiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksissa, mikä on nostanut naisten osuuden yli 30 prosenttiin. Meillä vastaavia kiintiöitä on toistaiseksi vastustettu. Kiintiöt eivät ole itse tarkoitus, vaan välivaihe vauhdittaa naisten aseman parannuksia.

 

Tavoitteena tulee olla, ettei mikään asiaa lähtökohtaisesti kuulu vain miehille tai vain naisille. Tarvitsemme miehiä mukaan ratkomaan entistä aktiivisemmin hyvinvointipalveluiden, lasten, nuorten ja ikäihmisten pulmia, aivan kuten tarvitsemme naisia nykyistä enemmän pohtimaan talouden, yrittäjyyden ja energiapolitiikan ratkaisuja.

 

Tämän johdosta haluaisin muistuttaa teitä, arvon kokoomusnaiset, ensi vuoden huhtikuussa toimitettavista eduskuntavaaleista ja siitä, miten ensiarvoisen tärkeätä on saada Kymen vaalipiiristä mahdollisimman monta kokoomusnaista eduskuntavaaliehdokkaaksi ja tukea heitä heidän tiellään kansanedustajaksi. Naisen ääntä ja naisen tahtoa tarvitaan, jotta suomalaisessa politiikassa osataan tehdä viisaita päätöksiä ja inhimillisiä ratkaisuja. Ellemme me kokoomusnaisina tue toisiamme tässä pyrkimyksessä, niin ei meitä kukaan muukaan tue! Uskokaamme siis toisiimme ja mennään positiivisella otteella ja viestillä tuleviin eduskuntavaaleihin, niin tulemme saamaan monia uusia edustajia nykyistemme rinnalle ja lisäksi.

 

* * *

 

Arvoisa juhlayleisö,

 

Yleiskuva suomalaisesta tilastonaisesta on kannustava. Erityisen tärkeää on se, että kansallisella ja paikallisella päätöksenteolla turvamme mahdollisuuksien tasa-arvon. Jokainen yksilö ja perhe tehköön valintojaan omien arvostusten ja taipumustensa mukaan, mutta meidän poliitikkojen tehtävä on varmistaa, että tämä valinnanvara on olemassa. Tässä työssä hyvä työkalu on arvioida päätöksiä ja toimenpiteitä erikseen naisten ja miesten näkökulmasta, sillä lopputuloksella ei ole aina sama vaikutus naisille ja miehille.

 

Aivan lopuksi halua erityisesti suunnata ajatuksemme suomalaisen historian teräsnaisiin. Nykyinen naisten asema on historiansa tulos – ei saavutettu etu. Siksi yhä edelleen tarvitsemme naisia ja miehiä rinnakkain rakentamaan tasa-arvoista suomalaista yhteiskuntaa, sillä tasavertaisuus naisten ja miesten kesken on erityisen suomalainen tapa elää.

 

Näillä sanoilla haluan onnitella Haminan Kokoomusnaisia, yhdistyksen 80 -vuotista taivalta, ja tietenkin myös näistä upeista juhlista, johon me kaikki saamme tänä iltana osallistua. Voimme tänä iltana muistella ja kohottaa maljaa tyytyväisin mielin kaikille niille entisille aktiiveille ja paikalla olevalle juhlayleisölle, ja toivoa vielä monia samanlaisia vuosia eteenpäin.

 

Erittäin antoisaa vuosijuhlaa teille kaikille!