Pauliina Viitamies kritisoi 19.2. Länsi-Savossa hyvin voimakkain sanoin vuoden vaihteessa voimaan tullutta uutta yliopistolakia. Rohkenen olla hänen kanssaan vahvasti eri mieltä, sillä yliopistouudistus todellakin on elintärkeä uudistus suomalaisen korkean osaamisen ja kilpailukyvyn kannalta. Viime vuoden lopulla kotimainen ja kansainvälinen arviointiryhmä arvioi Suomen innovaatiojärjestelmää ja molemmat totesivat, että yliopistouudistus on tärkeä askel oikeaan suuntaan, mutta Suomella on tästäkin huolimatta vielä pitkä tie kuljettavana päästäksemme kansainväliselle huipulle.  

 

On kiistaton tosiasia, että Suomen suurimpia menestystekijöitä ovat olleet koulutus, sivistys, tutkimus ja osaaminen. Suomalainen peruskoulujärjestelmä on niittänyt kiitosta ja mainetta kansainvälisestikin. Sen sijaan sivistyksemme tyyssijat, yliopistot, eivät ole pärjänneet kansainvälisissä vertailuissa. Uusi yliopistolaki mahdollistaa sen, että maailman parhaan peruskoulutuksen saaneet suomalaiset lapset ja nuoret voivat jatkaa opintojaan erinomaisissa yliopistoissa – täällä koti-Suomessakin.

 

Opetusministeriön tälle vuodelle käymien yliopistojen tulosneuvottelujen jälkeen kaikkien yliopistojen tilit ovat viime vuoteen verrattuna plussalla. Emme siis missään nimessä voi väittää, että uudistus olisi yliopistoiden kannalta negatiivinen. Toisin kuin Viitamies antaa ymmärtää, valtio takaa kaikkien yliopistojen perusrahoituksen myös jatkossa, kuten lakiin on kirjattu. Yksityisen rahoituksen saaminen ei ole ehto yliopiston kehittymiselle. Yhtäkään yliopistoa ei myöskään rahan keräämiseen pakoteta.

 

Kaikki yliopistot ovat kuitenkin halunneet kerätä yksityistä rahoitusta. Tämä on selvää, sillä uudet rahoituslähteet tuovat yliopistoille lukuisia uusia mahdollisuuksia. Yliopistot ovat itse vapaita päättämään, miten ne käyttävät keräämänsä pääoman tuotot opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen. Valtio on myös varautunut tarpeen mukaan tekemään yliopistoihin ylimääräisiä finanssisijoituksia lähivuosina. Viitamiehen populistiset näkemykset ja virheelliset väitteet antavatkin aiheen ihmetellä, onko hän tutustunut yliopistojen omiin vaatimuksiin ja toiveisiin siitä, että niiden omaa autonomiaa ja vapautta –mutta myös vastuuta lisättäisiin.

 

On sanomattakin selvää, että itsenäisinä talousyksikköinä yliopistojen on opeteltava sopeuttamaan menonsa ja tulonsa samalla tavalla kuin muualla yhteiskunnassa ja kotitalouksissa on tehty jo iät ja ajat. Tuottavuutta on parannettava kautta linjan ja jatkossa yliopistojen rahoitus perustuukin määrällisten tavoitteiden sijasta koulutuksen ja tutkimuksen laatuun ja vaikuttavuuteen. Talouden sopeuttamispakosta huolimatta yksikään yliopisto ei ole syyttänyt vaikeuksistaan ja taloustilanteestaan uutta yliopistolakia. Yliopistoissa ollaankin tyytyväisiä uuden lain mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Päinvastoin kuin SDP, innovatiiviset ja tulevaisuusorientoituneet yliopistoyhteisöt ymmärtävät uudistuksen olevan pitkällä aikavälillä niiden pelastus.

 

Viitamies väittää kirjoituksessaan, että hallitus suunnittelisi yliopistojen rahoituksen maksattamista yhteiskunnan vähäosaisilla. Tämä on kerrassaan törkeä väite. Viitamies sivuttaa surutta sen tosiasian, että nykyhallitus on ollut sosiaalisten etuuksien suuntaamisessa ja veroratkaisuissa huomattavasti edeltäjiään oikeudenmukaisempi. Hallitus on halunnut nimenomaan satsata pienituloisiin pienimpiä sosiaalietuuksia parantamalla. Mainitakseni vain muutamia, mm. eläkeläisten verotusta on kevennetty, kaikkein pienimpiä kansaneläkkeitä on nostettu nelinkertaisesti demarihallitukseen nähden, lapsilisän yksinhuoltajalisään tehtiin merkittäviä korotuksia ja opintotukeen pitkään odotettuja parannuksia. Hallitus on satsannut myös oikeudenmukaisiin veroratkaisuihin, jotka hyödyttävät tasaisesti kaikkia tuloluokkia. Hallituksen suunnitelma ei todellakaan ole maksattaa yliopistouudistusta pienituloisilla. Päinvastoin haluamme kannustaa yrityksiä ja yhteisöjä sellaiseen yhteistyöhön yliopistojen kanssa, josta on molemmille osapuolille hyötyä. Näin kansalaisten verorahoja voidaan yliopistoihin panostamisen ohella käyttää myös muihin tärkeisiin hankkeisiin, kuten terveydenhuollon, päivähoitopalveluiden tai perusopetuksen kehittämiseen.

 

Uusi yliopistolaki tuo suomalaisille yliopistoille mahdollisuuden kehittyä kansainvälisiksi huippuyliopistoiksi ja ennen kaikkea paremmiksi paikoiksi tehdä tutkimusta, opettaa ja opiskella. Yliopistot ovat uuden lain myötä saaneet sen, mitä ne ovat jo useita vuosikymmeniä toivoneet: entistä vapaamman ja itsenäisemmän aseman sekä turvatun perusrahoituksen.

 

Olen itse ylpeä Itä-Suomen yliopiston strategisesta määrätietoisuudesta ja yhdistymishankkeista. Itä-Suomen yliopisto, jonka keskeinen yksikkö on Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, on onnistunut erittäin hyvin ulkopuolisen rahan keräämisessä. Haluankin ehdottomasti olla mukana alueellisen yliopiston vahvistamisessa, enkä jäädä kapulaksi rattaisiin. On sääli, mikäli Viitamies kokee menneisyyteen tuijottelun hyödyllisemmäksi. Itä-Suomen ja Etelä-Savon elinvoimaisuuden kannalta meidän on pidettävä huolta siitä, että alueellamme on voimakkaasti kehittyvä ja omia strategisia vahvuuksiaan rakentava yliopisto, jolle on annettu mahdollisuudet harjoittaa pitkäjänteistä yhteistyötä alueen elinkeinoelämän kanssa. Kannustan myös edustaja Viitamiestä mukaan tulevaisuustalkoisiin!

 

Lenita Toivakka

Kansanedustaja (kok) Mikkeli