Oma asunto on myös syrjäytyneiden oikeus

 

Syrjäytyneitten joululehti 2008
 
Oma asunto on myös syrjäytyneiden oikeus
 
Syrjäytyminen on erittäin vakava ongelma niin yhteiskunnallisesti, inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Tilanne maassamme on niin huolestuttava, että sisäministeriö pitää syrjäytymistä jopa yhtenä suurimmista sisäisen turvallisuuden uhista. Syrjäytymistä vastaan on kehitettävä tehokkaita toimia, joilla kierre katkaistaan ja sen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle estetään. Tehokkaiden toimien määrittelyä vaikeuttaa ongelmien monimuotoisuus, sillä valitettavan usein syrjäytyneet kärsivät ylivelkaantumisesta, köyhyydestä, työttömyydestä ja liiallisen alkoholinkäytön aiheuttamista ongelmista.
 
Syrjäytyneistä kurjimmassa asemassa ovat asunnottomat. Vaikka asunnottomien määrä on vähentynyt radikaalisti 1980-luvulta, on asunnottomia yksinäisiä ihmisiä edelleen 7400. Lisäksi noin 300 perhettä on vailla asuntoa. Erityisen vaikeaa on ollut löytää asuntoja ja tehokkaita tukipalveluita pitkäaikaisasunnottomille. Asuntoministeri Jan Vapaavuori on tarttunut haasteeseen ponnekkaasti heti ministerikautensa alussa. Hän perusti nk. viisaiden ryhmän pohtimaan ratkaisuja asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Ryhmän ehdotusten perusteella on päätetty, että vuoteen 2011 mennessä luodaan edellytykset 1250 asunnolle, tukiasunnolle tai hoitopaikalle. Asuntohankkeet keskittyvät pääosin pääkaupunkiseudulle ja suuriin kaupunkeihin, missä myös 80 % asunnottomista on. Pääkaupunkiseudulla asunnottomia on noin 4000, joista lähes puolet tarvitsee asunnon lisäksi mittavia tukipalveluita elämänhallinnan saavuttamiseksi. Erityisesti pitkäaikaisessa asunnottomuudessa on kyse huono-osaisuuden kasautumisesta, sillä pitkäaikaiseen asunnottomuuteen liittyy usein vakavia terveydellisiä ongelmia, syrjäytymistä sekä köyhyyttä. Myös mielenterveysongelmat ja päihteiden käyttö ovat yleisiä pitkäaikaisasunnottomien joukossa.
 
Asuntoministeri Vapaavuori on ottanut aiemmasta poikkeavan näkökulman asunnottomuuden hoitoon. Omaa asuntoa pidetään ihmisarvoiseen elämään kuuluvana oikeutena. Asuntola-asuminen ei ole ratkaisu, koska jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus "nimeen ovessa", toisin sanottuna ihmisten yksityisyyttä on kunnioitettava myös etsittäessä ratkaisuja asunnottomuuteen. Käyttöön on myös otettu asunto ensin- periaate. Sen mukaan sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaiseminen ei voi olla edellytys asunnon saamiselle, vaan päinvastoin asunto on edellytys muiden ongelmien ratkeamiseksi. Asuntopolitiikalla onkin suuri sosiaalipoliittinen ulottuvuus. Asunnottomuuden poistaminen on mahdollista, mutta se vaatii paitsi oikeita ja riittäviä toimia, myös rutkasti poliittista tahtoa.
 
Rauhallista ja hyvää joulua sekä onnellista vuotta 2009!
 
Lenita Toivakka
Kansanedustaja (kok)
Etelä-Savo