YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen allekirjoittamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Aika voi vaikuttaa lyhyeltä, sillä pidämme helposti lasten ihmisoikeuksien toteutumista itsestään selvänä. Pääosin oikeudet toteutuvatkin Suomessa muiden Pohjoismaiden tapaan hyvin. Silti työtä riittää edelleen – erityisen heikossa asemassa ovat haavoittuvat ryhmät kuten pakolaislapset tai hyväksikäytön uhrit, mutta myös mielenterveysongelmista kärsivät lapset ja nuoret.

 

Lapsen oikeuksien sopimukseen on kirjattu kaikki keskeiset alle 18-vuotiaita koskevat oikeudet. Se on laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus ja velvoittaa valtioita oikeudellisesti. Suomessa sopimus astui voimaan vuonna 1991. Se koostuu yhteensä 54 artiklasta, joilla turvataan mm. lapsen oikeus elämään, nimeen ja kansalaisuuteen. Sopimus myös turvaa lapsen oikeuden sosiaali- ja terveyspalveluihin, riittävään elintasoon, koulutukseen sekä lepoon ja leikkiin.

 

Valtaosalla suomalaislapsista ja nuorista on elämä mallillaan. Allianssi ry:n tekemän tutkimuksen mukaan lasten ja vanhempien välit ovat parantuneet, nuorten päihteidenkäyttö on vähentynyt ja kiinnostus vapaaehtoistoimintaa kohtaan on suurta. Sama tutkimus kuitenkin toisti myös tuttua viestiä: nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Vakavista ongelmista kärsii 15–29-vuotiaista arviolta viidennes. Erittäin vaikeat ongelmat kasautuvat pienelle joukolle nuoria. Ongelmista puhuminen on vaikeaa, hoitojonot pitkät ja saatu apu liian usein pelkkiä lääkkeitä vailla riittävää tukea.

 

Myös Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumisen suurimmat puutteet Suomen osalta liittyvät lasten ja nuorten terveys- ja mielenterveyspalveluihin. Suomessa alkoi 1980-luvulla voimakas erikoissairaanhoidon kehittäminen, joka yhdessä lama-ajan leikkausten kanssa johti matalan kynnyksen peruspalveluiden rapautumiseen. Lisäksi normiohjauksen purkaminen ja siirtyminen kuntien informaatio-ohjaukseen on kasvattanut alueellisia eroja palveluiden saatavuudessa. Erityispalveluiden käyttö on suurta: arviolta noin 60–70 % lasten tai nuorten parissa psykiatrista työtä tekevistä toimii osastohoidossa. Lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi osoittaa, että satojen miljoonien eurojen panostukset häiriöpalveluihin eivät ole tuottaneet toivottua lopputulosta. Nyt taloustaantuman aikana ei säästöihin lasten ja nuorten peruspalveluissa voi enää ryhtyä, sillä syrjäytyneet nuoret maksavat yhteiskunnalle moninkertaisen summan – puhumattakaan inhimillisestä hädästä. Stakesin arvioiden mukaan 65 000

nuorta on syrjäytymisvaarassa ja luku kasvaa tuhannella vuodessa.

 

Lasten ja nuorten pahoinvointiin ja palvelurakenteen uudistukseen on onneksi herätty. Tällä hetkellä kehitetään juuri matalan kynnyksen peruspalveluita: neuvolajärjestelmää, kouluterveydenhuoltoa ja oppilashuoltoa. Eri viranomaisten yhteistyön parantaminen ja raja-aitojen madaltaminen onkin välttämätöntä. Rakenteita on kehitettävä niin, että apua voidaan tarjota varhaisemmassa vaiheessa lapsen omassa kehitysympäristössä. Auttamalla arjen vaikeuksissa estetään ongelmien syveneminen ja kasautuminen. Esimerkiksi Vantaalla on tarjottu kotiapua lapsiperheille, jonka ansiosta huostaanottojen määrä on vähentynyt.

 

Sosiaali- ja terveysministeriö on päättänyt myöntää yhteensä lähes 35 miljoonaa euroa valtionavustusta kahdeksalle sosiaali- ja terveyshuollon kehittämishankkeelle. Tarkoituksena on luoda järjestelmä, jossa apua on helposti tarjolla ja häiriöpalveluiden tarve vähenee. Ministeri Risikon johdolla on viimein valmisteltu kunnille neuvola- ja kouluterveydenhuollon järjestämistä koskeva asetus, joka astuu voimaan tämän vuoden heinäkuussa. Asetuksessa säädetään esimerkiksi määräaikaisista terveystarkastuksista, niiden sisällöstä sekä ohjataan arvioimaan myös oppilaan perheen hyvinvointia. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon panostamalla vahvistetaan ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ja puututaan ongelmiin ajoissa ennen niiden kärjistymistä.

 

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämiseksi tarvitaan kaikkien aikuisten panosta. Kyse ei ole yksin terveydenhuollon, sosiaalitoimen, kotien tai koulujen ongelmasta, vaan kaikkien toimijoiden yhteistyötä tarvitaan. Kaikkien aikuisten tulisikin herätä kantamaan vastuuta nuoristamme!

 

Lenita Toivakka

Kansanedustaja (kok)

MLL:n liittovaltuuston jäsen

Mikkeli