Viime viikko on ollut raskas kaikille suomalaisille. Kauhajoen tragedia on koskettanut jokaista. Ilmassa on lennellyt syytöksiä, mutta enemmän kuitenkin kysymyksiä. Mitä ihmettä on tapahtumassa? Mitä olisi pitänyt tehdä? Olisiko kaikki tapahtunut voitu estää? On varmaa, että aselakiin tehdään tiukennuksia, se on aivan välttämätöntä. Suhtautuminen Suomessa aseisiin on ollut jotenkin niin luonnollista, ettemme ole huomanneet maailman ja Suomen muuttuneen ympärillämme. Korkea tietosuojamme varjelee yksilöä, mutta estää oleellisen tiedon kulkemisen viranomaiselta toiselle. Ehkäistäessä ja selvitettäessä rikoksia se ei ole oikein.

 

Verkkoyhteisöt ovat valloittaneet koteja. Tietotekniikka ja netti ovat tuoneet meille paljon hyvää ja hyödyllistä, mutta myös uudenlaista uhkaa. Monelle äidille ja isälle nettimaailman tarjonta on vieras. Nuori tuo verkon kautta uuden yhteisön kotiin, jota muut perheen jäsenet eivät tunne. Olisiko meidän vanhempien paremmin valvottava lastemme netin käyttöä, ei vain antamalla aikarajoitteita vaan keskustelemalla, mikä lasta siellä kiinnostaa.

 

Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Nuorille ja perheille ei ole riittävästi tarjolla matalan kynnyksen palveluja. Paikkaa, jonne olisi helppo mennä ja apua saisi kohtuullisen nopeasti. Kouluterveydenhuollon suositusten toteutuminen kunnissa on ollut huolenaiheeni jo pitkään. Säästöt ja leikkaukset kouluterveydenhuollossa ovat olleet virheitä. Ministeri Risikko on ryhtynyt toimeen jo aiemmin. Kunnille on tulossa tiukemmat asetukset ohjaamaan kouluterveyspalvelujen laatua ja saatavuutta. Myös opiskelijaterveydenhuollon parannustyö on jo tekeillä.

 

Mutta vaikka miten paljon lakeja muutettaisiin ja resursseja lisättäisiin, niin se ei riitä. Nyt tarvitaan todellista keskustelua. Ovatko yhteiskunnan arvot kohdallaan? Ovatko aikuisten tavoitteet ja tärkeysjärjestykset kohdallaan? Kuuntelemmeko lapsia ja nuoria? Onko meillä aikaa ja asennetta puuttua ongelmiin, tukea ja välittää? Tarvitsevatkolapset enemmän meitä aikuisia arkeensa? Olen varma, että tarvitsevat. Minusta se ei edes ole liikaa vaadittu.

 

Lenita Toivakka

kansanedustaja (kok)

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Etelä-Savon piirin vpj