Mielipidekirjoitus Länsi-Savossa 5.10.2007

Kouluterveydenhuolto kuntoon

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto julkaisivat kouluterveydenhuollon laatusuositukset vuonna 2004. Suositusten mukaan yhtä kokopäiväistä kouluterveydenhoitajaa kohden tulisi olla korkeintaan 600 oppilasta. Vastaavasti kouluterveydenhuollon lääkärillä tulisi olla yksi työpäivä 500 oppilasta kohti viikossa tai kokopäiväistä lääkäriä kohti korkeintaan 2 100 oppilasta.

Itä-Suomen lääninhallituksen toukokuussa 2007 tekemän selvityksen mukaan oppilasmäärät/terveydenhoitaja ylittyvät selvästi suurimmissa kaupungeissa; Joensuu 795, Kuopio 823 ja Mikkeli 620–780. Koululääkäripalvelujen osalta tilanne on vielä vaikeampi. Itä-Suomen läänissä vain Mikkelissä oli yksi kokopäivätoiminen koululääkäri. Lääkäritilanteen vaikeuduttua, hänenkin työpanostaan on siirretty 20 tuntia viikossa äitiysneuvolapalveluihin.

Tänä päivänä puhutaan paljon ennaltaehkäisystä. Jokainen meistä varmasti ymmärtää, että on paljon järkevämpää ennaltaehkäistä esimerkiksi sairauksia kuin hoitaa niitä jälkikäteen. Yksi tärkeä ennaltaehkäisyn kohde on nuorten syrjäytyminen. On tärkeää saada nuoret pysymään yhteiskunnassa kiinni. Se on tärkeää paitsi nuoren itsensä niin myös koko yhteiskunnan kannalta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan pysyvästi syrjäytyneestä nuoresta aiheutuu yhteiskunnalle arviolta noin miljoonan euron kustannukset ennen kuin kyseinen henkilö täyttää 60 vuotta. Syrjäytymisestä aiheutuvat kustannukset yhteiskunnallamme ovat moninkertaiset verrattuna ehkäisevien toimien kustannuksiin.

Yksi parhaista ennaltaehkäisyn muodoista on kouluterveydenhuolto. Se on ainoa paikka, joka tavoittaa kaikki 7-15-vuotiaat olevat koululaiset. Kouluterveydenhuoltoon osallistumisen kynnys on matala. Läsnä on aikuinen, joka kuuntelee ja neuvoo. Erilaiset ongelmat, kuten syömishäiriöt, oppimisvaikeudet ja jopa nuorten aborttien määrät, ovat lisääntyneet, joten palvelulle on kysyntää.

Vuonna 2002 lisättiin pysyvästi kuntien valtionosuutta noin 70 miljoonaa euroa vuodessa ja toivottiin kuntien käyttävän tämän lisäyksen lasten hyvinvoinnin edistämiseen ja erityisesti kouluterveydenhuoltoon. Hyvin järjestetyn kouluterveydenhuollon kustannukset ovat noin 120 euroa koululaista kohti vuodessa ja kokonaiskustannukset lähellä valtionosuuden kasvun suuruusluokkaa. Varat eivät kuitenkaan ole päätyneet alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Kuntatalous on tiukilla ja arvovalintoja on tehtävä. Lasten ja nuorten perusterveydenhuollossa säästäminen tulee kalliiksi.

Kunnat käyttävätkin valtavasti rahaa lastensuojeluun ja muihin "häiriöpalveluihin", mutta eivät niihin palveluihin, joilla ongelmia voitaisiin ehkäistä. Laatusuositukset eivät toteudu kokonaisuudessaan minkään läänin alueella. Oppilasmäärät ovat liian suuria sekä terveydenhoitajilla että lääkäreillä, jolloin kouluterveydenhuollon toteuttaminen ohjeiden ja suositusten mukaisesti ei onnistu.

Apulaisoikeuskansleri on todennut, että koska suositukset eivät ole juridisesti sitovia, kouluterveydenhuolto ei vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Erot kuntien välillä aiheuttavat sen, että oppilaat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa kouluterveyspalvelujen saannissa. Tarvitaan sitovampaa säännöstöä, jotta terveyspalveluiden taso ja saatavuus yhdenvertaisuuden edellyttämällä tavalla voidaan nykyistä paremmin turvata. Peruspalveluministeri Risikko onkin asettanut työryhmän asiaa valmistelemaan.

Hallitus on muutenkin ottanut lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen painopisteekseen. Hallituksella on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin sekä terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Molemmissa panostetaan lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

Toimiva kouluterveydenhuolto on kuitenkin vain yksi osa lastemme ja nuortemme hyvinvointia. Päävastuu on vanhemmilla. On ensisijaisesti heidän vastuullansa varmistaa lapsen ja nuoren riittävät yöunet, säännöllinen liikunta ja ateriat. Vanhempien tehtävä on haastava. Tarvitaankin kodin ja koulun tehokkaampaa yhteistyötä yhteisten pelisääntöjen luomiseen. Kolmen nuoren äitinä tiedän, mitä sääntöjen valvominen käytännössä vaatii. Välillä pitää olla todella ikävä ihminen; se on sitä aikuisen vastuuta ja rakkautta lasta ja nuorta kohtaan.
Lenita Toivakka

kansanedustaja (kok.)
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Eduskunnan Lasten puolesta –ryhmän pj.
Mikkeli