Lenita Toivakka
Kommenttipuheenvuoro
Mikkelin Yhteiskoululla

Kouluterveysseminaari 20.11.2006

Hyvät kuulijat,

Hyvää Lasten oikeuksien päivää!

Olen mikkeliläinen äiti ja opetuslautakunnan varapuheenjohtaja sekä MLL:n Etelä-Savon piirin varapuheenjohtaja.
Seuraan päivittäin nuorten naisten elämää hyvin läheltä. Tyttäreni ovat 15-, 16- ja 18-vuotiaita. Nuorin on yläkoulun 9.luokalla ja 2 vanhempaa lukion ensimmäisellä ja toisella luokalla. He ovat samanikäisiä kuin tutkimukseen vastanneet nuoret. Kouluterveystutkimusta lukiessa peilasin luonnollisesti tuloksia omiin nuoriini, mutta siitä tuskin on haittaa, toivottavasti päinvastoin.

Tämä uusin STAKESIN Kouluterveystutkimus tuki vaikutelmaa, joka yhteiskunnassamme on laajemminkin havaittu. Suurin osa suomalaislapsista ja nuorista voi hyvin, mutta on kasvava joukko nuoria, joille ongelmia kasautuu. Miten näihin nuoriin saadaan kontakti? Miten nuorten ongelmiin voitaisiin puuttua riittävän ajoissa, siinä vaiheessa, kun mitään ulkoista ei ehkä vielä näy?

Erityisesti lukion 1.ja 2. luokkalaisilla vaikutti olevan monissa asioissa paineita. Aikaisempiin vuosiin verrattuna lukiolaisten arviot kouluoloistaan olivat heikentyneet. Opiskelijat eivät kokeneet tulevansa niin hyvin kuulluksi kouluissaan, opiskeluvaikeudet ja fyysinen oireilu olivat lisääntyneet. Oppilashuollon saatavuus oli nuorten mielestä huonontunut.

8.- ja 9.-luokkalaisten keskuudessa tulokset olivat monilta osin parantuneet. Opiskeluvaikeudet ja humalahakuisuus olivat vähentyneet, vanhempien mielenkiinto lasten tekemiseen oli puolestaan lisääntynyt. Toisaalta tyytymättömyys oppilashuollon saatavuuteen oli tässäkin ikäluokassa lisääntynyt. Keskustelu asiasta, median rooli ja vaikutus. On lisännyt vaikuttavuutta. Vanhemmat heränneet.

Yhteiskunta, jossa nuoremme kasvavat on haastava ja nuoret altistuvat monille ulkoisille paineille. On oltava hyvä koulussa, miellytettävä opettajia, on oltava laaja ystäväpiiri, tyttöystävää, poikaystävää, pitää olla hoikka , kaunis, hauska ja muodikas. Pitää koko ajan vertailla itseään johonkin, olla jotenkin parempi. Pitää tupakoida, kun kaveritkin tupakoi, pitää juoda, että kaverit hyväksyy. Nuorten arvomaailma on kova ja armoton. Vain hyvällä itsetunnolla varustettu nuori uskaltaa olla oma persoonallinen itsensä.

Muutamia asioita, jotka tutkimuksessa herättivät huomioni. Kysymyksissä, joissa 8. ja 9.luokkalaiset nuoret arvioivat omaa ajatusmaailmaansa, tulevaisuuttaan, elämäänsä ja ulkonäköään on huolestuttavan paljon negatiivisia vastauksia. Minkälaisena pidät itseäsi, noin 20 % piti itseään huonona tai arvottomana, vielä suurempi määrä oli pettynyt itseensä. Tytöt olivat poikia kriittisempiä. Yli 20 prosenttia koki epäonnistuneensa aina tai useammin. Ulkonäköönsä kriittisesti suhtautuvien määrä oli tyttöjen joukossa jopa 43 %. Lukiolaisilla luvut eivät olleet aivan näin korkeita, mutta kriittisyys ulkonäköön oli edelleen korkea ja suuri joukko, 33% tytöistä, oli pettyneitä itseensä.

Kyselin omilta naisiltani, mitä he ovat mieltä asiasta. Sain parikin selitystä, nuoret ensinäkin kritisoivat vastausvaihtoehtoja, miksi ne niin ovat negatiivispainotteisia. Ja sitähän ne ovat. Onko tähän joku syy? Kun kauhistelin erityisesti 8.ja 9. luokkalaisten asenteita itseään kohtaan, sain vastauksen, se on draamaa. Elämään pitää saada draamaa, se kuuluu asiaan. Varsinkaan ulkonäköön ei voi olla tyytyväinen, vain diivat ovat. Minäkin vastasin noin. Kommentillani en tarkoita, että näitä vastauksia pitäisi vähätellä, mutta ehkä niitä pitäisi tutkia vielä tarkemmin, että ne todelliset ongelmat löydettäisiin.

Lukiolaiset ovat jo hiukan järkevämpiä ja näissä vastauksissa uskoisin olevan jo enemmän totuutta mukana.

Uni- ja nukahtamisvaikeuksia oli paljon molemmissa ikäluokissa. 10-15 % kertoi kärsivänsä näistä lähes säännöllisesti. Mihin kaikkeen tämä vaikuttaa oppilaan elämässä? Miten jaksetaan opiskella?

Huolestuttavaa oli se, miten helppoa 8.- ja 9.- luokkalaisten mielestä on ostaa ja saada tupakkaa ja alkoholia Mikkelissä. Tässä on alueen vähittäismyyjillä parantamisen varaa. Kioskeilla, kaupoilla ja huoltamoilla on selkeät lain säätelemät omavalvonta ohjeet, joita olisi noudatettava tiukemmin. Joissakin kaupoissa ohjeena on kysyä papereita kaikilta, jotka näyttävät alle 25-vuotiailta. Ei mielestäni ole huono sääntö. Omalta, tänä vuonna 18 vuotta täyttäneeltä tyttäreltäni ei montaa kertaa ole papereita Mikkelissä kysytty.

Tutkimuksen 8.luokkalaiset opiskelevat uuden opetussuunnitelman mukaisesti enemmän terveystietoa kuin vanhemmat kyselyyn osallistuneet. Olisiko tällä vaikutusta siihen, että 8. ja 9.luokkalaisten asenteet ja vastaukset olivat kaikin puolin kehittyneet parempaan suuntaan kuin lukiolaisilla?

Vai voidaanko päätellä, että nykylukio on muuttunut tiukemmaksi opiskelupaikaksi. Uusi opetussuunnitelma ja uudenmuotoinen ylioppilastutkinto ovat lisänneet opiskelijoiden paineita. Näin varmasti on. Valmistautuminen Yo-kirjoituksiin alkaa heti lukioon mennessä.

Olenkin erittäin iloinen, että ensi vuoden talousarvioesitykseen sisältyy lisäpanostuksia lukion oppilashuoltoon. Erityisopettajan saaminen lukioon tehostaa varmasti oppimisvaikeuksista kärsivien opiskelijoiden varhaisempaa havaitsemista ja avunsaantia. Mutta miten voitaisiin lisätä muuta kuulemista, selkeää aikuisen ohjauksen tarvetta?

Tämän tutkimuksen pohjalta kannattaisi Mikkelissäkin tarkastella kriittisesti oppilas- ja kouluterveydenhuollon toimivuutta ja resursseja. Onko tämä ylipäätään ongelma Mikkelissä ja mistä vastaukset kertovat on kuitenkin tarpeellista selvittää. Ongelmiin puuttuminen ja avun saaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa olisi kaikkien kannalta edullisinta ja järkevää. Milloin puututaan, onko miten paljon oppilaan tai perheen oman aktiivisuuden varassa? Hyvät peruspalvelut ehkäisevät tehokkaasti ongelmien kärjistymistä niin että korjaavien palvelujen tarve vähenee.

Ehkäisevään päihdetyöhön olemme saamassa pian lisää resursseja, sillä MLL:n Etelä-Savon piiri on päässyt pilotiksi Ehkäisevän Päihdetyön Hankkeeseen. Tämä RAY:n rahoittama hanke alkaa ensi vuoden alusta ja kestää kolme vuotta. MLL on palkannut työntekijän, joka tekee yhteistyötä mukana olevien koulujen ja muun paikallisen toimijaverkon (kuten vanhempien, tukioppilaiden, muiden järjestöjen, median ja elinkeinoelämän ) kanssa. Hankkeen painopisteinä ovat päihteiltä suojaavien tekijöiden vahvistaminen lasten ja nuorten arjessa. Tavoitteena on myös lykätä peruskouluikäisten nuorten päihdekokeilujen alkamisikää sekä vähentää ja ehkäistä alkoholia jo kokeilleiden nuorten alkoholinkäyttöä.

Hankkeeseen ostetaan myös tutkijapanosta, jotta voidaan seurata toiminnan vaikuttavuutta. Mikkelistä hankkeeseen osallistuvat Anttolan ja Rantakylän yhtenäiskoulut.