MLL Pieksämäki

Mannerheimin Lastensuojeluliitto Pieksämäen yhdistyksen 85-vuotisjuhla
24.11.2007
kansanedustaja Lenita Toivakka

PUHUTTAESSA MUUTOKSET MAHDOLLISIA

Arvoisat juhlavieraat,

Lapsen ja vanhempien roolit ovat erilaisia eri aikoina. Ne ovat vuosikymmenten kuluessa muuttuneet voimakkaasti. Pari vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen maassamme esiintyi paljon kärsimystä perheiden keskuudessa. Yli 5000 perhettä oli menettänyt kansalaissodassa isän ja tarvitsi kiireellistä apua. Koska kunnilla ei ollut tarpeeksi resursseja hädän lievittämiseksi, alkoi niiden tueksi syntyä vapaaehtoisjärjestöjä. Vuonna 1920 perustettu Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli ensimmäinen maanlaajuinen järjestö.

"Työn määränpäänä olkoon, että jok'ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi". Näitä sanoja kenraali Mannerheim käytti kutsuessaan kansalaisia mukaan työhön lasten olojen parantamiseksi. Työ aloitettiin vaikeissa oloissa, jopa kurjuudessa uskoen kuitenkin kansalaisten yhteistyöhön, valistukseen ja lisääntyvän tiedon voimaan.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta maahamme on syntynyt lukuisia lapsiperheiden hyvinvointia edistäneitä toimintoja. 1920-luvulla luotiin äitiys- ja lastenneuvolatoiminta ja 1930-luvulla lasten ja nuorten uimaopetusta ja urheilutoimintaa. Talvi- ja jatkosodan aikana liitto organisoi ja välitti sotakummien avustuksia sotaorvoille. Neuvolatyön siirryttyä v.1944 kuntien vastuulle liitto aloitti kodinhoitajien kouluttamisen. 1950-luvulla painopisteitä olivat keskoshuollon järjestäminen sekä perhekasvatusneuvonnan tehostaminen ja 1960-luvulla nuorisopoliklinikka ja huumeidenkäytön ehkäisy- ja hoito.

1970-luvulla liitto ryhtyi kehittämään hyvinvointipalveluja lasten terveydenhoidossa, päivähoidossa sekä kouluissa. Vanhemmuuden tukeminen oli keskeinen kehittämisen alue. 1980-luvulla perustettiin niin lasten ja nuorten kuin vanhempainpuhelinkin. 1990-luvulla aloitettiin lastenhoidon kotipalvelu. 2000-luvulla vanhemmuuden tukeminen sai uusia muotoja internetin kautta. Tässä vain joitakin esimerkkejä liiton monipuolisesta toiminnasta.

Hyvät kuulijat,

Nyt 2000-luvulla vanhemmuus ja lapsuus hakevat muotoaan. Globaaliin maailmaan ja talouteen sopiva lapsuus ja vanhemmuus ovat Suomessa haussa. Äitien ja isien arki on työtä ja kiirettä täynnä jo pelkästään kodin ulkopuolella. Työn ja perheen yhteensovittaminen on hyvin haasteellista. Toisaalta lasten leikit ovat muuttuneet, pihat tyhjentyneet, lasten ääniä ei juuri ulkoa sisään kantaudu. Leikit ovat muuttuneet. Tietotekniikka ja media valtaavat koteja. Lasten perustarpeet ja vanhemmuus eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Avainsana näissä kaikkein tärkeimmissä ihmissuhteissa on edelleen rakkaus ja välittäminen. Tarvitaan aikaa, yhdessäoloa, läsnäoloa, keskustelua, leikkimistä ja halaamista ja iloa elämään.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on vahvasti kuluneina vuosikymmeninä elänyt suomalaisten lasten ja perheiden arjessa. Taitavasti on havainnoitu ja ennakoitu yhteiskunnan haasteet lapsiperheille. Toimintaa on kehitetty ja muunneltu ajan haasteiden mukaisesti. Tällä hetkellä haasteenamme on mielestäni eläminen hallitusti median ja tietoyhteiskunnan kanssa. Ne eivät saa saada ylivaltaa ihmisistä ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä. MLL on tarttunut tähänkin haasteeseen Uusmediat lapsen arjessa –hankkeella, jonka avulla on pyritty parantamaan vanhempien tietoisuutta lasten mediaympäristöstä, tarjoamaan välineitä lasten mediataitojen kehittämiseen ja lisäämään vuorovaikutusta lasten ja vanhempien välillä.

Toinen haasteemme on uudenlaisen yhteisöllisyyden luominen ja löytyminen. Jokelan karmeat tapahtumat ovat saaneet aikaiseksi laajan pohdinnan siitä, miten ehkäistä tämän kaltaiset murhenäytelmät. Mitä pitää tehdä toisin? Miten kykenemme huomaamaan myös hiljaisia, lähes äänettömiä signaaleja lähellä olevien pahoinvoinnista? Kaiken arkipäivän kiireen keskellä pitäisi jättää aikaa välittämiselle, toisen ihmisen kohtaamiselle, inhimillisyydelle.

Unicef julkaisi vuoden 2007 alussa lasten hyvinvointia OECD-maissa vertailevan tutkimuksen. Suomi oli neljänneksi paras Alankomaiden, Ruotsin ja Tanskan jälkeen. Suomi menestyi erityisen hyvin vastasyntyneiden terveyden, lasten koulumenestyksen sekä materiaalisen vaurauden mittareilla.

Huonommin Suomi sijoittui nuorten riskikäyttäytymisen (tupakointi, alkoholin käyttö) sekä perhesuhteiden kiinteyden mittareilla (yksinhuoltajien määrä, perheen yhteinen ruokaileminen). Suomalaiset nuoret aloittavat tupakoinnin ja alkoholinkäytön kansainvälisesti vertailtuna aikaisin. Yksinhuoltajien osuus perheistä on Suomessa OECD-maiden vertailussa korkea. Perheet ruokailevat meillä yhdessä muita OECD-maita harvemmin.

Tällainen yhteisöllisyyden puute meitä vaivaa koko yhteiskunnassa. Yhtenä tekijänä on varmasti kiireinen työelämä ja kasvavat vaatimukset. Mutta varmasti kyse on myös asenteesta. Ei ole itsestään selvää, että isovanhemmat ehtivät tai haluavat hoitaa lapsenlapsiaan tai että aikuiset lapset kävisivät tapaamassa tai pitäisivät huolta omista vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. Ei ole itsestään selvää, että naapuria autetaan. Ei ole itsestään selvää, että aikuisella ylipäätään on aikaa kuunnella ja keskustella lapsen kanssa. Niin moni asia kilpailee aikuisen ajasta ja kiinnostuksestakin.

Yhteisöllisyyden puute johtaa helposti pahoinvointiin ja jopa syrjäytymiseen. Onkin tärkeää saada lapset ja nuoret pysymään yhteiskunnassa kiinni. Se on tärkeää paitsi heidän itsensä niin myös koko yhteiskunnan kannalta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan pysyvästi syrjäytyneestä nuoresta aiheutuu yhteiskunnalle arviolta noin miljoonan euron kustannukset ennen kuin kyseinen henkilö täyttää 60 vuotta. Syrjäytymisestä aiheutuvat kustannukset yhteiskunnallamme ovat moninkertaiset verrattuna ehkäisevien toimien kustannuksiin.

Yhteisöllisyys on huomioitu myös sinivihreän hallituksen ohjelmassa, jonne on kirjattu ”Tarvitsemme uutta yhteisöllisyyttä” ja ”Ketään ei jätetä yksin”. Lauseiden takana olevien päämäärien toimeenpano on aloitettu. Hallitus tulee vielä tämän vuoden puolella hyväksymään ensimmäisen lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman, joka puolestaan luo perustan hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmalle.

Kehittämisohjelma on valmisteltu opetusministeriön nuorisoyksikössä yhdessä kaikkien ministeriöiden ja laajan yhteistyöverkoston kanssa. Se sisältää lapsi- ja nuorisopolitiikan suunnan ja tavoitteet sekä toimenpide-esityksiä hallituskaudelle. Hallituksen politiikkaohjelma on tavoitteiden toimeenpanoa varten luotu työkalu. Hallituksen ohjelmassa on tärkeä kirjaus, että politiikkaohjelman puitteissa erilaisin toimin vahvistetaan yhteisöllisyyttä, vanhemmuutta sekä keskinäistä vastuuta lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Lisäksi koko vaalikaudelle on varattu määrärahaa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja työllisyyden parantamiseen. Tavoitteena on luoda kokonaisuus, jossa nuorisotyö, koulu, työhallinto sekä sosiaali- ja terveystoimi toimivat yhdessä syrjäytymisen ennalta ehkäisemisessä. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä on keskeistä nuorten sosiaalinen vahvistaminen, jota kaikki nuoret tarvitsevat eri kehitysvaiheissa. Lasten ja nuorten kuuleminen heille suunnatuissa toimissa on yksi keino syrjäytymisen ehkäisyyn.

Tiistaina vietettiin kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää, jonka teemana olikin tänä vuonna lasten osallistuminen, lapsen kuuleminen. Lapsille ja nuorille tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa heitä itseään lähellä oleviin asioihin ensin kotona ja myöhemmin harrastuksissa ja koulussa. Kouluissa lapset ja nuoret osallistuvat mielellään välituntiohjelman tai vaikkapa kouluruokailusta käytävään keskusteluun.

Lapsi kiinnostuu monista asioista laajemmin, kun hänen kanssaan keskustellaan paljon. Aktiiviseksi kansalaiseksi ei synnytä, vaan opitaan. Kiinnostus yhteisiin asioihin ja tunne omista mahdollisuuksista vaikuttaa kasvavat harjoittelun myötä. Kun jo lapsuudessa oppii, että omilla mielipiteillä on merkitystä, osallistuu aikuisenakin helpommin yhteisiin asioihin esimerkiksi äänestämällä. Osallisuus ehkäisee syrjäytymistä.

Lasten osallisuus ei tarkoita päätösvallan ja liian suuren vastuun siirtämistä lapsille. Aikuisen tehtävänä on määritellä rajat ja arvioida lasten kehitystason mukaisesti, millaiseen vastuunkantoon he pystyvät. Mitä nuorempana lapsi saa omalle kehitystasolleen sopivaa vastuuta, sitä helpompi hänen on myöhemmin osallistua, vaikuttaa ja kantaa vastuuta. Osallistavassa kasvatuksessa tavoitteena on opettaa lapsille, että asiat eivät vain tapahdu, vaan niiden eteen täytyy tehdä jotain. Tuloksena syntyykin kriittisesti ja avoimin silmin maailmaa katsovia kansalaisia.

Esimerkiksi harrastukset antavat lapsille tärkeitä kokemuksia vaikutusmahdollisuuksista ja osallisuudesta. Kouluissakin lapsia kuullaan, mutta oppilaiden osoittamiin epäkohtiin ei aina tartuta. Koulu on nyt kovin tieto- ja suorituspainotteinen. Osallistuvampi koulu tukisi paremmin lasten kokonaishyvinvointia.

Hyvä kuulijat.

Tukea lasten ja nuorten hyvinvointiin on tarjolla myös MLL:n kautta; tukioppilastoimintaa, Nuortennetti sekä Lasten ja nuorten puhelin. Nämä ovat tärkeitä palveluja, mutta jotenkin perheen arvostus ja merkitys pitäisi löytyä uudella tavalla. Omat vanhemmat ja lähipiiri ovat kuitenkin lapsen turvallisuuden ensisijainen perusta.

Mitä lapsemme ja nuoremme meiltä aikuisilta odottavat? Me emme ole tottuneet olemaan erityisen herkkiä lasten tarpeille. Lasten odotetaan pärjäävän yksin ja itsenäisesti toimissaan jo varhain. Luonteva keskusteluyhteys ja emotionaalinen yhteys katkeavat herkästi omassa aikuisen kiireessä, vaikka fyysisestä huolenpidosta huolehditaankin.

Hyvät ystävät,

Tänään juhlimme täällä Pieksämäellä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pieksämäen yhdistyksen pitkää, aktiivista, jo 85 vuotta kestänyttä taivalta. Haluan lämpimästi onnitella teitä ja toivottaa voimia tehdä aktiivista työtä lapsiperheiden hyväksi myös tulevaisuudessa!