Mikkelin AMK

Mikkelin ammattikorkeakoulu, Savonniemen kampuksen alumnipäivä
4.2.2008
kansanedustaja Lenita Toivakka

"Tulevaisuuden työelämä"

Hyvät alumnipäivän osanottajat,

Ammattikorkeakoulukenttä elää muutoksen aikaa myös täällä Etelä-Savossa. Selvitysmies Markku Linna on esittänyt raportissaan Kaakkois-Suomen korkeakouluille yhteistä hallintoa. Linnan selvityksen mukaan Mikkelin, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulujen sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhteistyötä tiivistettäisiin aluksi luomalla yhteinen johtoryhmä.

Toisessa vaiheessa kolme ammattikorkeakoulua siirrettäisiin yhteisen ylläpitäjäosakeyhtiön omistukseen. Tämän Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluosakeyhtiön sisällä kukin ammattikorkeakoulu toimisi omana osakeyhtiönään.Suunta on mielestäni luonteva, koska Etelä-Savon mahdollisuudet ovat pääkaupunkiseudulla ja Pietarin suunnalla ja tietenkin myös laajemmin Venäjällä.

Viime viikolla Savonlinnassa vieraillessaan opetusministeri Sarkomaa kertoi, että hän tulee esittämään, että Mikkelin, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulut muodostaisivat strategisen liittouman yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa. Koska valtakunnassa ikäluokat pienenevät, on luonnollista, että aloituspaikkojakin vähennetään. Se koskee koko korkeakouluverkkoa. Aloituspaikkoja tarvitaan koko Suomessa vähemmän. Parhaillaan arvioidaan, miten paljon aloituspaikkoja koulutusaloille tarvitaan. Sitten paikat jaetaan korkeakoulujen kesken.

Kaakkois-Suomen korkeakoulujen strategista yhteenliittymästä tulisi toteutuessaan yli 12 500 opiskelijan kokonaisuus. Suurempi osaamisen yksikkö tulee houkuttelemaan niin opiskelijoita, opettajia, tutkijoita, kuin yrityksiäkin.

Vierailullaan ministeri kertoi myös, että opettajankoulutuslaitos Savonlinnassa tullaan säilyttämään. Päätös onkin tärkeä koko kaupungin ja Etelä-Savon elinvoimaisuuden kannalta.


Hyvät kuulijat

Suomalaisten huomisen hyvinvoinnista ei voida huolehtia ilman työllisyyden tuntuvaa kohenemista ja tuottavuuden kasvun nopeuttamista. Siksi nykyinen hallitus on ryhtynyt useisiin toimenpiteisiin työllisyysasteen parantamiseksi. Vaalikauden aikana on tavoitteena päästä 72 %:n työllisyyteen. Tilastokeskuksen mukaan joulukuussa työllisyysaste oli noin 70 %.

Meidän on turvattava osaavan työvoiman saatavuus, se on kiistatta avain tulevaan menestykseemme. Työvoimapula on jo totta metalli-, vene- ja rakennusteollisuuden lisäksi hoiva- ja palvelualoillakin. Työvoimapula haittaa jo tänä vuonna useita toimialoja myös täällä Etelä-Savossa. Tällä hetkellä Suomessa poistuu jo työelämästä enemmän väkeä kuin sinne tulee. Tilanne tulee pahenemaan tulevina vuosina, kun suuret ikäluokat poistuvat työelämästä. Samanaikaisesti lasten ja nuorten määrä vähenee koko ajan. Pohjanmaalla esimerkiksi haetaan työvoimaa jo aktiivisesti ulkomailta – Venäjän ja Puolan lisäksi nyt myös Kiinasta. Maahanmuuttajien osuudentyöelämässä arvioidaan kaksinkertaistuvan lähivuosina. Muualta Suomeen muuttavien sopeutuminen yhteiskuntaamme ja työpaikoillemme onkin meille haaste, johon on valmistauduttava hyvin. Meidän on autettava vieraasta kulttuurista tulevia työntekijöitä sopeutumaan kulttuuriimme ja tapoihimme.

Pitkin talvea puhuttaneeseen nuorten syrjäytyneiden suureen määrään, tullaan puuttumaan monin keinoin. Hallitus onkin varannut talousarviossaan tälle vuodelle erillisenä lisämäärärahana 30,5 miljoonaa euroa toimiin nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Toissa viikolla opetusministeriö ja työministeriö sopivat täsmätoimista, joilla nuoria vaikka haetaan työelämään, Näitä olivat mm. työpajatoimintaan panostaminen ja oppisopimuskoulutuksen lisääminen. Myös ammatillisia koulutuspaikkoja tullaan lisäämään.Tällä hetkellä Tilastokeskuksen arvioiden mukaan n.14 000 nuorta on ilman työtä tai opiskelupaikkaa. Jatkossa meillä ei yksinkertaisesti ole varaa antaa nuorten syrjäytyä, heidät kaikki tarvitaan mukaan työelämään.

Hallitus on myös käynnistänyt laajan sosiaaliturvauudistuksen, jonka tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Toisaalta sosiaaliturvan on oltava riittävä elämiseen erilaisissa elämäntilanteissa. Lähtökohtana on kuitenkin oltava työn kannustavuus ja työnteon ensisijaisuus. Työnteon on aina oltava kannattavampaa kuin joutenolo.

Hallitusohjelman talous- ja työllisyysstrategian painopisteitä ovat koulutus ja osaaminen. Ne ovat keskeisessä roolissa koko hyvinvoinnin turvaamisen kannalta. Työntekijöiden korkea osaaminen, luovuuteen kannustava ilmapiiri, työhyvinvointi ja toimivat työmarkkinat ovat tärkeitä kansallisia menestystekijöitä. Tässä ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli.

Globalisaation myötä olemme entistä riippuvaisempia siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Suomalaista koulutusjärjestelmää kehitetäänkin tulevina vuosina kokonaisuutena siten, että se vastaa sekä globaaliin haasteeseen että ammatti- ja väestörakenteen muutokseen. Jotta meillä on osaamista tulevaisuudessakin, on koko koulutusjärjestelmämme oltava kunnossa varhaiskasvatuksesta korkeimpaan koulutukseen saakka.


Hyvä yleisö,

Nyt onkin välttämätöntä edelleen vahvistaa korkeakoulujen yhteistyötä yritysten ja työelämän kanssa. Ammattikorkeakoulujen merkitys oman alueensa kehittäjänä on suuri, kiinteät yhteydet eteläsavolaisiin yrityksiin edistää alueemme kehitystä ja hyvinvointia. Näitä suhteita on edelleen kehitettävä. Tämä edistää myös opiskelijoiden työllistymistä omaan maakuntaan.

Työelämän osaamistarpeet on pystyttävä täyttämään myös väestön ikärakenteen voimakkaan muutoksen aikana. Siksi on välttämätöntä, että jokainen ammattikorkeakoulu huolehtii opetussuunnitelmien ja opintojen ohjauksen kautta siitä, että opiskelijoiden työelämäyhteydet syvenevät systemaattisesti opintojen aikana. Myös opettajien on jatkuvasti päivitettävä työelämän osaamistaan. Tässä elinkeinoelämän on myös kannettava oma vastuunsa.

Lisäksi on tärkeää turvata ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön riittävä rahoitus. Hallitus onkin sitoutunut t&k-rahoituksen lisäämiseen niin, että ammattikorkeakouluilla on paremmat edellytykset toiminnan kehittämiseen. Opetusministeri Sarkomaa on kertonut esittävänsä maaliskuun kehysriihessä t&k-rahoituksen vahvistamista. Tiedän tämän olevan erittäin mieluinen asia mm. Mikkelin Ammattikorkeakoululle.


Hyvät kuulijat,

Suomi tarvitsee lisää yrittäjiä. Vain luomalla uutta, vahvaan osaamiseen pohjautuvaa ja tehokasta tuotantoa Suomi pystyy lisäämään työllisyyttä. Uuden menestyvän tuotannon luominen edellyttää nimenomaan vahvaa yrittäjyyttä.

Yrittäjien osuus esimerkiksi Mikkelin ammattikorkeakoulun vastavalmistuneista oli vuonna 2006 1,1 prosenttia. Se on laskenut vuodesta 2005, jolloin yrittäjien osuus oli 2,7 prosenttia. Määrä pitäisi saada suuremmaksi, mutta ehkä siitä ei hirvittävän huolissaan pidä olla. Voisi olla parempi seurata niitä opiskelijoita, jotka ovat jo työelämässä olleet mukana. Olen sitä mieltä, että monelle on hyötyä hankkia ammattitaitoa ja kokemusta ensin työelämässä ja vasta sitten ryhtyä omaa yritystä perustamaan. Työ opettaa, ja melko harva on suoraan koulunpenkiltä valmis yrittäjäksi.

Yhteiskunta kannustaa yrittäjyyteen monin keinoin. Yrittäjyyteen on helpompi ryhtyä esimerkiksi starttirahan avulla tai vaikka sivutoimisena yrittäjänä. Yrittäjiksi aikoville on tarjolla myös monenlaisia neuvontapalveluja sekä mentori- ja kummitoimintaa.

Tulevina vuosian onkin loistava mahdollisuus Etelä-Savossakin ryhtyä yrittäjäksi, kun suuri joukko yrittäjiä eläköityy ja he etsivät uusia yrittäjiä jatkamaan jo valmista liiketoimintaansa.

Omalta osaltani voin yli 15 vuoden yrittäjäkokemuksella todeta, että yrittäminen on todella antoisa elämänmuoto. Se on paljon muutakin, kun vain pelkkä työ. Se on loistava tapa tehdä työtä ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Yrittämiseen sisältyy riskejä, pettymyksiä ja uhkia, mutta myös suuria mahdollisuuksia, onnistumisia, itsensä toteuttamista ja hyvän olon tunnetta.

Yrittäjänä ihminen joutuu usein venymään ja löytämään itsestään sellaisia ominaisuuksia ja osaamista, joka ehkä pelkkänä palkkatyöläisenä jää mahdollisesti piiloon tai käyttämättä. Se antaa suuremmat mahdollisuudet oman luovuuden toteuttamiselle ja uuden rakentamiselle. Yrittäjänä saa monipuolisen kuvan työelämän kokonaisuudesta, sillä yrittäjä joutuu toimimaan yhteistyössä laajan sidosryhmäverkon kanssa.

Hyvät kuulijat,

Tämän päivän työelämä pitää sisällään monia haasteita edellisten lisäksi; pätkätyöt, työn ja perheen yhteensovittaminen, entistä kiivaampi työtahti jne. Haluan nostaa esille erityisesti työn ja perheen yhteensovittamisen.

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Pohjoismaissa naiset ovat olleet aktiivisesti työmarkkinoilla jo kauan. Olemme kehitelleet monia perhepoliittisia keinoja helpottamaan työnteon ja perhe-elämän yhteensovittamista. Muut Euroopan maat ovat kiinnostuneita kehittämistämme järjestelmistä, kuten kunnallisesta päivähoidosta, vanhempainvapaista, hoitovapaasta sekä kotihoidon tuesta.

Ongelmatonta ei työn ja perheen yhteispeli kuitenkaan ole edes meillä Suomessa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on keskeinen työntekijän hyvinvointiin liittyvä kysymys. Se koskettaa niin työssäkäyviä naisia kuin miehiäkin, mutta käytännössä naiset joustavat työssään enemmän perheen hyväksi kuin miehet.

Lapset ovat keskeinen osa keskustelua työn ja perheen yhteensovittamisesta. Pitkät työpäivät kasautuvat lapsiperheisiin, joissa toivotaan säännöllisiä ja ennustettavia työaikoja sekä joustavuutta ja itsesäätelyä. Työnteon vaikutukset lapseen riippuvat mm. siitä, millaista vanhemmuutta lapsi saa osakseen kotona ja miten lastenhoito on järjestetty. Toisaalta moni työikäinen kantaa vastuuta myös ikääntyvistä vanhemmistaan. Myös tämäntyyppiselle hoivatilanteelle tuleekin luoda paremmat mahdollisuudet.

Hallituksen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma tukee työn ja perhe-elämän parempaan yhteensovittamiseen tähtäävää selvitystyötä vanhempainvapaajärjestelmien laajemmaksi uudistamiseksi ja työntekijän vanhemmuudesta työantajalle aiheutuvien kustannusten nykyistä paremmasta korvaamisesta. Nythän on jo päätetty mm. osittaisen hoitorahan korottamisesta ja isyysvapaan pidentämisestä. Työtä on entistä paremmin yhteen sovittamaan kasvaviin perhe-elämän haasteisiin. Perheisiin on muutoinkin panostettava aikaisempaa enemmän, tulevaisuutemme on juuri niin hyvinvoiva, mitä lapsemme tällä hetkellä ovat. Työelämän kehittämisessä täytyy lasten äänen kuulua aiempaa voimakkaammin. Kotihyvinvointi luo pohjan ja lisää työhyvinvointia


Arvoisat kuulijat,

Vielä lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan tästä kovasti keskustellusta työhyvinvoinnista. Työhyvinvointi tulee olemaan entistä tärkeämmässä asemassa työelämää kehitettäessä. Kun työtätekevien määrä vähenee, tulevat ne työnantajat pärjäämään kisassa, jotka ymmärtävät aidosti hyvän työyhteisön merkityksen ja pitävät huolta henkilökunnastaan. Uskon, että arvostava työnantaja on monelle motivoivampi kannustin kuin palkankorotus. Monissa yrityksissä on havaittu se tosiasia, että tuottavuus paranee, kun työhyvinvointiin panostetaan ja työkyky paranee, sairauspoissaolot vähenevät.

Yritysten sosiaalinen vastuu, huolenpito työntekijöistään tuleekin jatkossa kasvamaan.

Esimiestaidot ja johtajuus ovat avainasemassa, kun työyhteisön hyvinvointia luodaan. Hyvä johtaja onnistuu luomaan yhteiset tavoitteet ja saa henkilökunnan sitoutumaan niihin Se ei ole aivan yksinkertaista. Nyt puhutaankin paljon alaistaidoista. Jotenkin vierastan sitä sanaa. Onko se vain konsulttien keksimä käsite, jotta saadaan taas myytyä uudentyyppistä koulutusta? Alaisten (jota sanaa yrittäjänä vierastan) siis työkavereiden tulee luonnollisesti tukea johtajaa yhteisissä tavoitteissa. Mutta mitä on alaistaitokoulutus? Jotenkin tuntuu, että alaistaitokoulutusta tarvitaan korjaamaan huonoa johtamista. Jos esimies ei onnistu tehtävässään, hän laittaa alaisensa kurssille oppimaan alaistaitoja.

Työyhteisön laatuun ja siellä vallitsevaan henkeen vaikuttaa jokainen työntekijä omalla toiminnallaan ja asenteellaan.

Menestyvien yritysten vahvuus muodostuukin nimenomaan siitä, että erilaisista ja eri-ikäisistä työntekijöistä muodostuu luova ja kehittyvä kokonaisuus. Eri-ikäisten ja jatkossa yhä enemmän erikulttuuristen kollegojen kokemusta ja osaamista tulee arvostaa ja nuorten tehtävä on erityisesti tuoda oman sukupolvensa näkemyksiä ja kyseenalaistaa vallitsevia toimintatapoja.

Työllisyysastetavoitteemme voidaan saavuttaa ainoastaan pitämällä työntekijät työkykyisina ja työhaluisina.