Julkaisut

Lenita Toivakka - Kuva Paula Myöhänen 2014

Kotimaisen ruoantuotannon puolesta

MTK:n Etelä-Savon toiminnanjohtaja Vesa Kallion räväkkä kannanotto (Savon Sanomat 5.10.) ansaitsee vastineen.

Kesän EU-neuvotteluissa Suomi sai läpi ykköstavoitteemme siitä, että tuotantoon sidotut suorat EU-tuet ovat aiempaa selvästi laajemmin käytettävissä. Tämä antaa hyvän perustan tukea erityisesti maidon ja naudanlihan tuotantoa, joille nämä tuet ovat meidän tuotanto-oloissamme erityisen tärkeät. Maito- ja nautasektorin tukijärjestelmä Etelä-Suomessa on nyt vakaalla pohjalla sillä se on ankkuroitu EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Mikäli seuraavasta EU:n maatalouspolitiikan reformista neuvotteleva maatalousministeri hoitaa tonttinsa samalla vakavuudella ja tehokkuudella kuin ministeri Koskinen, on näiden tukien jatko senkin jälkeen turvattu.

Toisin kuin Kallio  antaa ymmärtää, eivät sika- ja siipikarjatalouden tuet ole loppumassa. Näille tuille ollaan hakemassa nykyistä 20 vuotta sitten sovittua tulkinnanvaraista liittymissopimuksen artiklaa 141 vahvempi lainsäädännöllinen pohja. Tätä uutta oikeuspohjaa on haettu parlamentin ja jäsenmaiden kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä. Ministeri Koskinen (kok.), valtiosihteeri Artjoki (kok.) ja Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok.) ovat tehneet ison työn, jotta kansallista tukea voidaan jatkossakin maksaa sika- ja siipikarjataloudelle sekä puutarhasektorille ja vieläpä varmemmin ja pidempään kuin olisi käynyt vanhaan oikeuspohjaan eli artiklaan 141 epätoivoisesti tarrautumalla.

Kotimaisen ruuantuotannon turvaamiseen käytettävissä olevaan rahamäärään tämä ratkaisu ei vaikuta. EU:lta tuleva rahoitus sovittiin Brysselissä rahoituskehysneuvotteluissa ja saavutettua tulosta kiiteltiin MTK:nkin taholta. Samoin kesäkuussa saavutettu sopu EU:n maatalouspolitiikan uudistamista sai myönteisen vastaanoton. Kotimaisesta rahoituksesta on sovittu hallitutuksen kehysneuvotteluissa. Nyt rakennetaan tukijärjestelmää, jolla nämä rahat käytetään mahdollisimman tehokkaasti aktiivituottajien tukemiseen. Osa tukijärjestelmän elementeistä vaatii luvan Brysselistä ja osa päätetään kotimaassa.

Joistakin kriittisistä ulostuloista 141-tuen suhteen tulee vääjäämättä mieleen, onko Suomen kansallisia tukia ollut pelastamassa ja niille uutta väylää etsimässä väärän puolueen toimijat? Tämä siitäkin huolimatta, että nykyiset toimijat ovat keksineet kansallisen tuen maksuun uuden, innovatiivisen ratkaisun, joka nykytilaa paremmin turvaa Suomen oikeuden tukea kotimaista ruoantuotantoa.

ystävällisin terveisin

  • 10.10.2013

Julkaisu arkisto